Vaikea uskoa, mutta viimeistä osaa viedään!! Aivan huikeaa saada ensimmäinen tarina päätökseen onnistuneesti. .-) Tämä todistaa, että pystyn samaan muidenkin tarinoideni kanssa! Jospa päästän teidät osan kimppuun, ja puhelen lopussa lisää. .-) Valmistautukaa lukemaan ekstrapitkää viimeistä osaa (ja lopputekstejä)! 
 

Shane seisoskeli yksin huoneessaan, kun ovi yllättäen avautui levälleen. Huoneeseen juoksivat hänen odottamansa vieraat: Jason ja Nate.

-Arvaa kuka? bändikaveri, Jason, huudahti leveästi hymyillen. Shane ei itsekään pystynyt olemaan vakavana. Jason sitten osasikin tehdä jokaisesta tilanteesta leikkimielisen.

-Olet huoneessa. Näen sinut, Shane naurahti, kun ei tilanteessa pajon arvailua tarvittu. Nate sen sijaan pyöritteli silmiään. Hän olisi halunnu heti kertoa hyvät uutiset Shanelle, mutta Jasonin piti omiaan pelleillä. -Niin minäkin näen sinut! Minulla oli sinua ikävä, Jason riemuitsi bänditoverinsa jälleennäkemisestä.

-Ryhmähali! Jason kiljaisi äkkiä, eivätkä Nate ja Shane ennättäneet reagoida pojan huutoon mitenkään, kun olivat joutuneet tämän nopeiden käsiliikkeiden seurauksena pitkän ryhmähalin syövereihin.  -Paljon parempi. Naten halaaminen ei ollut sama asia, Jason huokaili iloisena siitä, että bändi olisi jälleen koossa. -Ei niin, Natenkin oli pakko myöntää.

Kun Jasonin halista oli irtauduttu, pääsi Nate viimein ääneen. -Hyviä uutisia. Lehdistö on täällä, ja he raportoivat koko illasta. Levy-yhtiö pitää siitä, Nate selitti asiaansa Shanelle. -Mahtavaa, Shane huudahti tyytyväisenä. Jos kaikki menisi hyvin, voisi tästä illasta kehkeytyä hyväkin lehtijuttu Connect 3:sta.

Saatuaan kerrottua uutisensa lehdistön paikallaolosta, kiiruhtivat Nate ja Jason muihin puuhiin. Jason käännähti kuitenkin vielä ympäri ennen oven sulkeutumista. -Missä on se huikea laulaja, jota olet etsinyt? Jason uteli kiinnostuneena. Shanen kasvoille vääntyi kummastunut ilme, mistä Jasonkin oli kuullut Shanen "etsinnöistä"? -Mitä? Meikäläinenkin tietää kaiken, Jason hehetti Shanen ilmeen nähdessään.

Hymy pyrki väkisinkin Shanen kasvoille, kun hänen päänsä sisällä alkoi jälleen soida salaperäisen tytön upea biisi. -Toivon löytäväni hänet illalla, Shane kertoi. Vaikka läpi leirin käynnissä olleet etsinnät eivät olleet tuottaneet tulosta, oli Shane varma, että löytäisi upeaäänisen tytön illan loppukisasoissa. Eihän niin lahjakas laulaja voisi olla osallistumatta kisaan!   ---  

Shanen harmiksi häneltä kateissa oleva laulaja, Mitchie, oli kaukana rakennuksesta, jossa loppukisat aiottiin pitää. Mitchie ja Caitlyn oleskelivat onnettomina keittiön portaiden luona. Pihalla ei ollut paljoa liikettä, sillä melkein kaikki leiriläiset olivat menneet jo loppukisa paikalle, mutta Mitchiellä ja Caitlynillä ei olisi sinne asiaa, Brown kun oli kieltänyt heiltä osallistumisen leirin toimintaan Tessin lavastaessa tytöt syyllisiksi varkaudesta.
-Tämän piti olla kiva musiikin täyttämä kesä, mutta juutuin tähän Tess-draamaan, Mitchie huokaisi. -Niin voi käydä, läppäriään näpyttelevä Caitlyn tokaisi turhautuneena. -Että minun pitikin suostua taustalaulajaksi, vain koska itsetunto oli nollassa, Mitchie soimasi itseään ja valintojaan.

-Tessillä on sellainen vaikutus, Caitlyn kommentoi. -Ei. Tein sen ihan itse, Mitchie voihkaisi. Miksi hän oli koskaan edes päättänyt soluttautua Tessin jengiin! Kaikki olisi niin paljon paremmin, jos hän olisi kiertänyt leirin diivan kaukaa ja keskittynyt itsensä kehittämiseen leirillä.
-En ole nähnyt Brownia noin tiukkana, Caitlyn totesi yhtäkkiä rikkoakseen hetkeksi syntyneen hiljaisuuden -Niin. Hän jankutti sitä "loppukisan päätökseen saakka", Mitchie toisti päähän varsin vahvasti jääneen repliikin möreällä Brownmaisella äänellä -Niin teki. Olin paikalla, Caitlyn muistutti.
Hetkeen Mitchie ei sanonut mitään, ja Caitlynin vilkaistessa ystäväänsä, loisti Mitchien kasvoilla innokas hymy. -Mitä? Caitlyn kysyi hämmästyneenä, Mitchiellä oli selvästi jotain mielessään. Tyttö ei pystynyt innostukseltaan edes selittämään. -Mitä? Caitlyn toisti kysymyksensä uteliaana.
-Mennään! Mennään! Mitchie kiljaisi yhtäkkiä ja lähti pinkomaan juoksujalkaa portaita alas. Caitlyn ei voinut uteliaisuudeltaan olla seuraamatta tyttöä, joten hän pamautti pikaisesti läppärinsä kannen kiinni ja nousi ylös.

Tytöt juoksivat kohti Mitchien ja Connien mökkiä. Caitlyn ei ollut varma, mitä toisella oli mielessään, mutta silti hän tiesi haluavansa olla mukana, voittaisi se varmasti ainakin yksinään nyhjöttämisen ja kurjan kohtalon suremisen.   ---
Ilta oli pimentynyt, ja pieni näytöstila oli täyttynyt hurraavista pojista ja kiljuvista tytöistä. Tunnelma oli loistava, vaikka koko ohjelma ei ollut vielä alkanut, ja kaikin puolin katsojista huokui iloinen ja jännittynyt mieli. Brown oli juuri astellut lavalle ja havaitsi kaiken yhdellä silmänräpäyksellä.
-Ketkä käyvät kuumana? Brown karjaisi mikrofoniin.

Brownin kommentti sai yleisön huutamaan entistäkin kovemmin. Kaikki halusivat todistaa mielensä olevan innokas.
-Hyvä on! Hyvä on! Brown karjaisi mikkiinsä, kun yleisö ei tuntunut lopettavan hurraamista. Hänen ei tarvitsisi kysyä samaa toiseen kertaan.

Kun yleisö viimein kykeni hiljentämään itsensä, pystyi Brown aloittamaan tervetuliaispuheensa.
-Leiriläiset, ystävät, sukulaiset, Camp Rockin ystävät, tässä se on. Tänään tehdään musiikin historiaa ja valitaan uusi Camp Rockin loppukisan voittaja, Brown selitti. Brown oli itsekin erityisen tyytyväisellä mielellä. Hänestä oli aina ilo nähdä, kuinka omat oppilaat menestyivät. Brown jatkoi puhettaan ja loi uutta intoa kuuntelijoihin hienoilla huomioillaan. Brown osasi tehdä tylsien faktojenkin kertomisesta hupaisaa!

Sillä välin Tess ystävineen oli hiomassa vielä viime hetkillä esittämistään, sillä Tess halusi varmistua, että hänen esityksestään tulisi upein. Huutava yleisö raikui hyvin takahuoneeseen, eikä Tess pystynyt olemaan jännittämättä. Tänä iltana hän taatusti voittaisi Camp Rockin.
-Viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, Tess luetteli kappaleensa tahtinumeroita harjoituksen aloittamisen merkiksi.

-Katso, katso, katso, katso mua, Tess lauloi kertosäettä seuraten omia, siroja liikkeitään sekä Ellan ja Peggyn menettelevää taustatanssia. Sillä hetkellä Tess oli aivan varma, että voittaisi, kunnes hän huomasi Peggyn olevan hitusen väärässä kohdassa, eikä Ellalla ollut tarpeeksi ylpeää ilmettä.


Tess lopetti nopeasti tanssahtelun, ja hän kääntyi ystäviään päin totisella ilmeellä.
-Tämä ei ole amatöörien ilta. Tämä on totinen paikka, Tess kiljui. Hänen ystävänsä tekivät taatusti aivan tahallaan väärin, jotta hänen täydellinen esityksensä epäonnistuisi.
-Teimme ihan oikein, Ella yritti sanoa vielä rauhallisesti. Hänestä Tess itse oli liian pikkutarkka ja kommentoi muiden virheitä, vaikka omassa käytöksessäkin olisi parantamisen varaan.


Vastaus ei kelvannut Tessille.
-Ette tehneet! Ette ikinä tee! Yritän voittaa. Ehkä te olette tottuneet häviämään, mutta minä en. En jaksa vetää koko porukkaa, Tess huusi raivoissaan. Hänestä oli kohtuutonta, että huonot ystävät tuhoaisivat hänen oman menestymisensä tyhmyyksillään. Ella ja Peggy eivät koskaan ottaneet esiintymistä niin tosissaan kuin Tess.

-Lopeta tuo komenteleminen! Sinä tässä olet pilannut kaiken. Olet liian äksynä koko ajan, enkä minäkään jaksa enää vetää sinua, Peggy astui yllättäen eteen ja keskeytti Tessin syyttelevät sanat. Ella katsoi ihmeissään ystäväänsä ja ihmetteli, kuinka tämä uskalsi sanoa Tessille vastaan. Peggy ei kuitenkaan enää halunnut ajatella itserakkaan lellipennun tunteita. Tess itse syytti häntä ja Ellaa koko ajan, ja vain hän itse teki kaiken aina oikein. Tess purki omaa stressiään ja epävarmuuttaan muiden kiusaamiseen, eikä Peggy halunnut enää kuulua sellaisen ihmisen porukkaan.

Peggy kääntyi ympäri ja oli jo lähtemässä, kunnes Tess tarttui tyttöä olkapäästä estäen paikalta karkaamisen.
-Peggy, tule takaisin! Tess ärähti puoliksi vihaisesti ja puoliksi anelevasti. Peggy ei kuitenkaan enää alentunut Tessin käskyihin, ja hän poistui paikalta. Hän ansaitsisi paljon paremman ystävän kuin Tess, joka ei mahtunut enää omaan egoonsa.

-Kuka häntä kaipaa? Hän oli porukan jarru. Sinun on paras olla nyt mokaamatta, Tess jatkoi entistä komenteluaan välittämättä Peggyn äskeisistä sanoista. Ensin Tess oli hiukan säikähtänyt Peggyn reaktiota, mutta asian täytyisi olla paremmin näin. Peggy kieltämättä oli huonoin tanssija. Olisihan Tessillä vielä Ella seuranaan ja tukenaan, kyllä he pärjäisivät kaksistaankin.

-Tiedätkö mitä? Älä huolehdi minusta. Tee se itse. Minulle riitti, Ella sanoi itsevarmasti. Hän oli Peggyn äskeisten sanojen rohkaisemana uskaltanut itsekin pannemaan vastaan Tessin komenteluille. Ella ei halunnut olla ainoa Tessin tossun alla kituva, vaan toimia tästä lähtien omien valintojensa mukaan.

Tess katsoi suu auki, kun jo toinen hänen taustatanssijoistaan marssi pois. Hetken päästä Ella kuitenkin pysähtyi ja kääntyi, jolloin Tess oli varma siitä, että tyttö oli tullut katumapäälle ja palaisi. Tessin harmiksi se ei kuitenkaan ollut Ellalla mielessä.
-Ja muuten... Huulikiiltosi ei enää kiillä, Ella kivahti ja kipitti pois pukuhuoneesta. Jäljelle jäi vain hämmentynyt Tess, joka toivoi näkevänsä pahaa unta. Kaksi hänen taustatanssijaansa sanoutui irti virastaan esitysiltana!

Tessin panikoidessa tulevasta esityksestä ilman Ellaa ja Peggyä, jatkoi Brown lavalla yleisön viihdyttämistä ja tärkeiden asioiden infoamista.
-Tänä vuonna kisan voittaja saa pokaalin lisäksi, joka on iso, jos saan sanoa, herkullisen palkinnon. Levytyksen veljenpoikani, poptähti Shane Grayn kanssa! Brown paljasti upean palkinnon.

Yleisön joukossa olevat tytöt huokailivat ihastuksesta Brownin mainittua Shanen kanssa levyttämisestä. Se oli jokaisen Shanen fanin suuri haave, ja nyt olisi loistava tilaisuus toteuttaa se.
-Aivan! Aplodeja! Brown huudahteli yleisön puhjettua suosionosoituksiin innokkaasti eläytyen.

Yleisön rauhoituttua Brown saattoi taas jatkaa puhettaan.
-Hyvä on! Varmistaaksemme oikean leiriläisen valinnan olemme kutsuneet muut Connect 3:n jäsenet tuomareiksi, Brown paljasti, jolloin meno yltyi entisestään yleisölle selvittyä muidenkin Connect 3:n poikien olevan paikalla.

Tuomarointipöydän ääressä nököttävät Jason, Shane ja Nate vilkuttelivat hymyillen villiintyneelle yleisölle. Pojat tiesivät, että voittajan päätöksestä tulisi vaikea, sillä kaikki pistäisivät varmasti parastaan upean palkinnon eteen.
-Paljon kiitoksia, Brown yritti vaientaa yleisöä.

-No niin. Toivottakaa tervetulleiksi Barron James, Sander Lawyer ja Hasta La Vista -joukko! Brown kuulutti ensimmäiset esiintyjät, minkä jälkeen hän kipitti Deen kanssa lavan sivuun pois tieltä.

Jos haluat kuunnella musiikkia, avaa tämä linkki.

Värikkäät valot alkoivat vilkkua valonheittimistä, ja ensiintyjäryhmä kiirehti valtaamaan lavan. Sander ja Barron astelivat mikit käsissään lavan etuosaan, ja he aloittivat laulun.
-Jee, kotipoika Barron
Täällä lavalla siis kreisii

Nyt rokkaamaan
Joudun lähtemään

Tahdot että jään
Leiri loppu on

Pojat havaitsivat yleisön joukossa yksinään mököttävän Ellan, joka oli Tessin porukasta irtauduttuaan jäämässä täysin poissa esityksistä. Pojat eivät halunneet toiselle sellaista kohtaloa, joten he kiskaisivat tytön kanssaan lavalle tanssimaan.
-Ja kaikki tämä jää
Mut en mä unohtaa kavereita saa

Eikä haittaa se mua
Vahva yhteys kun säilyy

Muistatko kun silloin nähtiin
Ja sitten me tutustuttiin, just niin

Joudun lähtemään
Tahdon että jään, jään

Jään, jään, jään, jään, jään hei
Hasta la vista

Sulle hyvästit mä toivotan
Eroaa tiemme mutta muistathan

Jos vain numeron annat
Sulle soitan

Lupaan et sut mä muistan
Hasta la vista

Vaikka tiemme ne nyt eroaa
Pääset kaiken kyllä kertomaan

Jos jotain sanoa tahdot
Nyt tilaisuus sulla on

Se ota ja nappaa
Siis itsesi oo, oo, oo
Siis itsesi oo, oo, oo

Siis itsesi oo, oo, oo
Siis itsesi oo, oo, oo

Siistii
Kädet yhteen vaan

H-A-S-T-A, la vista
H-A-S-T-A, la vista

Hasta la vista
Sulle hyvästit mä toivotan

Eroaa tiemme mutta muistathan
Jos vain numeron annat

Sulle soitan
Lupaan et sut mä muistan

Katsomon joukkoon
Hasta la vista

Vaikka tiemme ne nyt eroaa
Pääset kaiken kyllä kertomaan

Jos jotain sanoa tahdot
Nyt tilaisuus sulla on

Se ota ja nappaa

H-A-S-T-A, la vista

H-A-S-T-A
Hasta la vista


Pian Hasta la vista -porukka loikki poispäin lavalta, ja Brown tallusteli ryhmän tilalle. Yleisö kiljui innoissaan onnistuneelle näytökselle, ja Brown joutui jälleen rauhoittamaan väkeä.
-Varjelkoon! Brown karjui yleisön mukana. Ilta oli lähtenyt hyvin käyntiin, eikä Brown edes pystynyt kuvittelemaan, millainen tunnelma olisi tätä menoa illan päätyttyä!
-Ja nyt suosionosoitukset ryhmälle, jossa on sitä jotain, mitä lieneekin. The It Girls! Brown puhui lujalla äänellä mikrofoniin esitellen jo seuraavan esiintyjän.


Tess seisoskeli hermostuneena esiripun takana. Vaikka yleensä hän oli rentona esittämistilanteissa, oli hänen seuraava esityksensä niin tärkeä, että jännityksen poikanen meinasi väkisinkin tulla esiin. Hänen olisi pian mentävä ja hurmattava yleisö. Tess tiesi pystyvänsä siihen, vaikka häntä jännittikin aivan hirveästi. Tess katsoi äitinsä julistetta seinällä, ja kuva antoi hänelle voimaa. Hän voisi ottaa lavan haltuunsa ja olla yhtä merkittävä. Tess henkäisi syvään ja sysäsi jännityksensä.

Kun Tess oli astunut esiripun takaa, huomasivat hänen silmänsä tasan yhden henkilön.
-Äiti? Tess kuiskasi leveästi hymyillen. TJ Tyler oli vielä eilen soittanut, ettei hän pääsisi Tessin esitykseen, mutta äiti oli tainnut sittenkin tulla. Tess oli käsittämättömän iloinen. Hän nimittäin tiesi, että äidin kiireiseen aikatauluun ei paljoa tilaa pystynyt tekemään.

Tess vilkaisi ryhmäläisiinsä, ja hän lähti varmoin mielin lavalle. Hän oli saanut äidin näkemisestä voimaa, ja hän tiesi onnistuvansa. Tess toisti itselleen koko ajan, että tänään hänen oli aika voittaa. Hän onnistuisi varmasti. Ryhmä seurasi häntä, ja kaikki liikkuivat asemiinsa. Pian esitys voisi alkaa.

Jos haluat kuunnella musiikin, avaa tämä linkki.
-Herää
Milloin huomaat että sulle tää riittää

Mihin pystytään

En kestä

Leikit, ettet musta lainkaan välitä
Etkä ymmärrä

Ei aikas riitä
Et tingi siitä

Katso mua, katso sua
Ei meitä edes oo

Etkö nää mihin pystytään
Odota, pian näät

Me kahden tähden voimalla
Kun säihkytään

Katso, katso, katso, katso sua
Vaikka esitystila oli täynnä ihmisiä, esitti Tess silti mielessään koko shown'sa pelkästään äidilleen.

Katso, katso, katso

Enkö ees pyytää vois että välität
Hetkeksi ees sä pois

Kaiken muun jätät

Kun ei toimi nyt juttu tää

Katso sua, katso mua
Ei meitä edes oo

Etkö nää mihin pystytään

Odota, pian näät
Me kahden tähden voimalla
Kun säihkytään

Katso, katso, katso
Katso sua
Samassa TJ Tylerin puhelin pärähti soimaan, ja naisen oli pakko vastata, sillä asia liittyi töihin. TJ kääntyi ympäri, eikä enää katsonut Tessin esitystä.

Katso, katso, katso
Katso mua
Tessin tyytyväinen ilme valahti. Äidin antama lisäpuhti kaikkosi saman tien. Tess sai jälleen kohdata totuuden, jonka hän aina yritti sivuuttaa: Äiti laittoi työnsä tyttärensä edelle.

Katso, katso, katso
Katso sua
Tess yritti epätoivoisesti pyytää äitiään katsomaan esitystään. Hän oli seonnut tanssiaskelissa, eikä hän päässyt enää mukaan rytmiin, vaikka yrittikin.

Katso, katso, katso
Huomaamattaan Tess asteli kohti lavan reunaa, ja hänen jalkansa lipesi pahemman kerran.


Tuomaristo säikähti pahemman kerran, ja yleisöstä kuului kauhistuneita huudahduksia. Eniten kaikista säikähti kuitenkin TJ, joka oli kääntynyt jälleen katsomaan tytärtään. TJ lopetti puhelunsa ja katsoi pahoittelevasti vuoron perään puhelimeensa ja sitten Tessiin. Hänen oli pakko ottaa puhelu vastaan. Hänen seuraavan maailmankiertueen suunnittelijoilla ei ollut loputtomasti aikaa odottaa kaikkien muiden asiakkaidensa keskellä.

Onneksi taustatanssijapoika oli ennättänyt tarttumaan Tessistä kiinni, ettei tämä pudonnut lavalta ja kolhinut itseään. Mahdollinen loukkaantuminen oli kuitenkin Tessin pienin murhe sillä hetkellä. Hänen äitinsä ei välittänyt hänestä, tämä välitti vain omasta urastaan. Tessin silmät olivat liimaantuneet äitiinsä. Nytkin tämä vain pälyili puhelimeensa: odotti vieläkin soittoa.

Tess rimpuili otteensa irti tanssijapojasta, ja hän pinkaisi pois lavalta kaikkien töllisteltävistä. Varmasti ihmettelivät, kuinka juuri Tess, joka sentään omisti menestyneen laulajaäidin, voisi mokata. Taustatanssijat jäivät seisomaan hämmentyneinä paikoilleen, ja he miettivät, mitä oikein tapahtui. Sillä hetkellä Tessille oli ihan sama, mitä muut hänestä ajattelivat. Hän oli surullinen ja vihainen äidilleen.

Tessin juoksu päättyi takahuoneeseen, jossa hän vihdoin antoi kyynelten tulla esiin. Tess inhosi äitinsä käytöstä. Kaikki kyselivät aina Tessin tavattuaan, oliko hänen äitinsä TJ Tyler ja ihmettelivät, kuinka onnekas tyttö olikaan. Raha ja varma kuuluisuus tulevaisuudessa! Koko illuusio oli puppua. Eniten Tess toivoi, että hänen äidillään olisi aikaa kannustaa häntä ja säihkyä hänen kanssaan, mutta TJ välitti vain omasta säihkeestään.

Vaikka Tessin esitys oli saanut aikaan pienen kauhukohtauksen, oli loppukisoja jatkettu normaaliin tapaan. Pian kaikki esitykset olivat esitetty, ja kohta olisi aika valita voittaja.
-Näyttää siltä, että olemme käytännössä päättäneet... Brown puhui mikrofoniin, kun Dee yllättäen pinkaisi lavan poikki Brownin luo.

Dee kuiskasi jotain Brownin korvaan, ja yleisö nosti kulmiaan kiinnostuneina. Jotain erikoista täytynee pian tapahtuvan!
-Hetkinen vain. Meillä on viime hetken osallistuja, Brown lopulta kertoi liian pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen.

-Ole hyvä, Margaret Dupree! Brown karjaisi mikkiin. Yleisö kääntyi katsomaan toisiaan yrittäen saada kaivettua tiedon, kuka ei ollut vielä esiintynyt.

Samaa kysymystä mietittiin myös esiripun takana.
-Kuka on Margaret? Ella mietiskeli ääneen.
-Minä olen, kuuli Ella vastauksen takana seisovalta Peggyltä. Tytön ääni suorastaan huusi itsevarmuutta ja esiintymisvalmiutta.

-Hyvä, Margaret! Ella kannusti rakasta ystäväänsä. Hän taputti Peggyä olalle, minkä jälkeen hän nosti peukalonsa pystyyn onnen antamiseksi. Peggy hymyili ystävänsä touhuille, minkä jälkeen hän käveli rauhallisesti lavalle. Esitys tulisi olemaan yksinkertainen, kun hänellä ei ollut aikaa suunnitella taustajuttuja. Olihan yksinkertainenkin kaunista.

Jos haluat kuunnella musiikin, avaa tämä linkki.

-Jos oot kiltti tyttö oot hiljaa

Etkä sä väitä vastaan

Koska muutoin muut ei susta välitä Tyydy siis siihen ja kiitä

Vaikkei sulle mitään riitä Muista voittajille aina taputtaa

Hankalaa on oottaa Kun ei mitään tapahdu

Ja eihän täällä pärjää On hassuu

Siis huuda kunnes kuulee ne Siis huuda se, mä täältä tuun

Täältä tuun Siis kuulkaa

Sitten kaikki kuuntelee

Ne kuuntelee

Siis täältä tuun Täältä tuun Täältä tuun

Nyt siis tehkää tilaa vain Väisty sivuun, väisty

Tän tilaisuuden sain Tilaisuuden sain

Siis huuda kunnes kuulee ne Siis huuda se Mä täältä tuun

Täältä tuun Siis kuulkaa

Sitten kaikki kuuntelee Ne kuuntelee Siis täältä tuun

Täältä tuun Täältä tuun Täältä tuun

Täältä tuun

Kun Peggy saapui lavalta, syöksyi Ella heti halaamaan tätä. Esitys oli onnistunut hyvin, ja yleisökin oli innostunut tosissaan loppupuolella. Peggyllä oli hyvä olo. Hän oli uskaltanut luopua Tessin taustalaulajana olosta. Nyt muut huomasivat, että hän on oikeasti hyvä, mutta vielä parempaa oli oivaltaa itse olevansa hyvä muista riippumatta. Hän ei tarvinnut ketään muuta avukseen menestyäkseen.

Peggyn irtauduttua Ellan onnitteluhalista, saapui Tess yllättäen paikalle. -Peggy? Tess huudahti Peggyn ollessa lähtemässä paikalta.  -Mitä? Peggy tokaisi kyllästyneenä. Hän odotti saavansa saarnan jättäytymisestä Tessin jengistä. Ellakin jäi paikalle valmiina puolustamaan ystäväänsä Tessin läksytykseltä.

Hetken aikaa Tess vain seisoi vanhojen ystäviensä edessä ja näpersi hermostuneena hamosensa helmaa.

-Olit tosi hyvä. En tiennyt, että olet noin hyvä. Ja kun joku on noin hyvä, se pitää sanoa, Tess kehaisi lopulta. Hän oli ottanut katsekontaktin Peggyyn ja kehui tätä aivan vilpittömästi.

-Kiitos, Peggy vastasi häkeltyneenä. Hän jos kuka tiesi, että Tess halusi itse olla kaikista paras ja vältti kehujen jakamista viimeiseen asti.  -Ja anna anteeksi, Tess sopersi vielä, minkä jälkeen poistui pikaisesti kasvot punehtuneena paikalta. Yleisö hurrasi vielä Peggyn esityksen jälkeenkin innokkaana. Peggyn upea lavakarisma ja nerokkaat sanoitukset olivat olleet yleisön mieleen. -Jestas! Hän oli huikea! Tiedän, tiedän! Brown karjaisi mikkiin, jolloin möly vain yltyi yltymistään. -Hyvä on, rauhoittukaa. Rauhoittukaa, aurinkoiset! Brownilla oli vaikeuksia saada puheenvuoroa hurrausten välistä.

-Tämä taitaa olla loppukisan virallinen päätös, ja tuomareiden on aika siirtyä tuomaroitsemaan, Brown kuulutti, minkä jälkeen tuomaristona toiminut Connect 3:n jäsenet nousivat lavan reunassa olevilta penkeiltä ja kiiruhtivat muistiinpanoineen lavan toiselle puolelle.

-Tulemme kuulemaan tuloksen hetken kuluttua, Brown tiedotti. Mies itsekin tiesi, ettei päätöksestä tulisi helppo, olihan hän itse ollut opettamassa näitä lahjakkaita nuoria!

Yllättäen ilmoille kajahti outo ääniefekti, minkä seurauksena Brown loikkasi hämmästyksestä muutaman sentin ilmaan. Tähyillessään äänen alkuperää, osui miehen silmiin lavan reunalla, esiripun takana olevat kaksi hahmoa, jotka viittoivat häntä paikalle.

-Anteeksi. Hetki vain, Brown pahoitteli keskeytystä yleisölle ja lähti talsimaan lavan reunaa kohti.

Esiripun takana piileskelevät Mitchie ja Caitlyn olivat helpottuneita Brownin huomatessa heidät. Caitlyn puristi rohkaisevasti ystävänsä kättä.

-Tämä on loppukisan päätös, Mitchie huomautti Brownille. Tytöt odottivat jännittyneinä, antaisiko Brown heidän nousta lavalle vai lähettääkö hän heidät pois.

-Toivoinkin, että keksisit sen. Nouse lavalle, valloita kaikkien sydämet ja anna palaa, Brown ilmoitti innokkaana. Hän oli seurannut kesän aikana Mitchien kehitystä ja oli ehdottomasti sitä mieltä, että tytön oli päästävä näyttämään kykynsä.

Riemulla ei ollut rajoja Brownin myönnettyä luvan tyttöjen esitykseen. Caitlyn ojensi mikin Michien käteen ja kiiruhti itse läppärinsä ja koskettimiensa luokse. Mitchie veti syvään henkeä ennen lavalle astumista. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa sooloesiintyjänä suuren yleisön edessä, ja jännitys kasvoi kasvamistaan!

Jos haluat kuunnella musiikin, avaa tämä linkki. -Mä olen tyttö tällainen Jään piiloon ain

Maailmalta pakenen Olen hiljaa vain

Mut mä haaveilen Että uskallan

Mä enää pelkää en Vihdoin sen näyttää saan

Yleisön joukossa olevat Mitchien vanhemmat, Connie ja Steve, katsoivat jännittyneinä tyttärensä esitystä ja toivoivat sen menevän onnistuneesti. Heille oli suuri yllätys, että Mitchie oli sittenkin saanut esiintymisluvan.

Ja paljastaa

Tässä oon, tällainen Tää mun paikka on

Ja mä tiedän sen niin Enää varjoon voi jäädä en Tiedän sen kuka oon Etkä mua voi lannistaa Tuomarointi kiireistään huolimatta Shane pysähtyi kuuntelemaan meneillään olevaa esitystä, ja hänen leukansa aukeni äärimmilleen pojan tajutessa, että joku lauloi juuri sitä biisiä, jonka esittäjää Shane oli koko kesän metsästänyt.

Varjoista näin nousen aurinkoon Tässä oon

-Tuo on se laulu! Shane huudahti katse liimautuneena lavalle. Hän oli jo luopunut toivosta löytää salaperäinen laulaja, kun hän ei ollut bongannut tätä yhdestäkään illan aikana pidetystä esityksestä. -Eli tuo on se tyttö, Nate totesi ovelana. -Luuletko niin? Jason hämmästeli, sillä tilanne ei ollut vielä täysin valjennut hänelle. Voitko ymmärtää mua Oon hukassa mä niin Ja kaipaan seikkailua

Mä hukun unelmiin Vaikka joskus en Mä jaksa uskoo lain

Mä tiedän myös sen Itseltäin Aina voimaa sain

Tässä oon, tällainen Tää mun paikka on Ja mä tiedän sen niin

Enää varjoon voi jäädä en Tiedän sen kuka oon Etkä mua voi lannistaa

Varjoista näin nousen aurinkoon Tässä oon

Shane kaappasi mikin Brownin käsistä ja jatkoi laulamista Mitchien lopetettua. Hän oli kirjoittanut laulun etsiessään salaperäisen äänen omaavaa tyttöä, ja hän oli esittänytkin sen Mitchielle aiemmin tietämättä tämän olevan "ääni". Aina äänes kuulen sisälläin Ja vuokses vain mä laulan Nyt oli Mitchien vuoro hämmentyä. Hän tuijotti lavan toiseen päätyyn ilmestynyttä Shanea ja ihmetteli, mitä pojalla oikein oli mielessään. Mitchie tunnisti pojan laulaman kappaleen, ja pieni toivonkipiä heräsi hänen sisällään. Ehkä Shane oli viimein antanut hänen töppäilynsä anteeksi! Sut mistä löydän Sut mistä löydän

Pala oot sä puuttuva Ja laulu sisälläin

Sut mistä löydän Sut mistä löydän Mitchie liittyi mukaan lauluun, sillä hänkin oli salaisesti painanut mieleensä Shanen hänelle esittämän laulun. Shane ja Mitchie alkoivat laulaa sekoitettua versiota näistä kahdesta biisistä. He kävelivät esiintymislavalla toisiaan kohti, kunnes saapuivat lavan keskiosaan, johon he pysähtyivät ja jatkoivat esitystään.

Tässä oon tällainen  Tää mun paikka on

Ja mä tiedän sen niin Enää varjoon voi jäädä en

Tiedän sen kuka oon Etkä mua voi lannistaa

Varjoista näin nousen aurinkoon Tässä oon

Pala oot sä puuttuva  Ja laulu sisälläin 

Tässä oon  Aina äänes kuulen sisälläin 

Ja vuokses vain mä laulan  Tiedän sen kuka oon

Etkä mua voi lannistaa Varjoista näin nousen aurinkoon Tässä oon

Lopetettuaan laulamisen, Shane ja Mitchie tarttuivat toisiaan käsistä kiinni ja katoivat toisiaan silmiin hymyillen. Yleisö hurrasi innokkaana tunteikkaalle esitykselle, mutta Mitchie ja Shane eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Kaiken sen väenpaljouden keskellä nuoret näkivät vain toisensa.

Mitchie oli onnellisempi kuin koskaan. Hän oli juuri saanut esittää oman kappaleensa suurelle yleisölle. Suuremman ilon toi kuitenkin sovittu riita Shanen kanssa. Mitchie oli oppinut tulkitsemaan poikaa hyvin ja näki, ettei tämä ollut enää vihainen. Mitchie oli myös hyvin hämmentynyt. Hän oli hiljattain ymmärtänyt olevansa Shanen etsimä ääni! 

Shane katsoi edessään seisovaa tyttöä hymyssä suin. Hänen oli vaikea uskoa, että koko kesän kestäneiden etsintöjen kohde oli ollut lähempänä kuin hän osasi arvata. Oikeastaan Shane oli onnellinen siitä, että juuri Mitchie oli paljastunut salaiseksi laulajaksi, sillä se olisi hyvä tekosyy antaa Mitchien valehtelu anteeksi. Musiikilla on ihmeellinen vaikutus.

Pian Mitchien ja Shanen oli kuitenkin erkaannuttava, sillä ohjaajan velvollisuudet kutsuivat Shanea. Dee oli kantanut suuren pokaalin lavan keskelle, ja Brownilla oli kätösissään lappunen, jossa voittajan nimi lukisi.
-No niin, kaikki. Nyt on aika. Loppukisan tämänvuotinen voittaja... Brown piti ärsyttävän tauon.

-Rummut, saanko pyytää, mies tahallaan pitkitti paljastusta. Esiintyjät seisoivat esiripun takana jännityksestä tuskissaan. Deekin pureskeli hermostuksissaan kynsiään, joka vuosi voittajan paljastaminen sai ohjaajatkin täpinöihin, olivathan he saaneet läpi kesän seurata nuorten kehittymistä.

-Margaret Dupree! Brown lopulta armahti ja karjahti riemuissaan kovalla äänellä mikkiinsä. Samassa yleisökin raikui - juuri Margaretin suurin osa olisi valinnutkin voittajaksi!

Peggyn silmät melkein pulpahtivat ulos, eikä hän meinannut saada henkeä. Oliko Brown juuri lausunut hänen esittäjänimensä? Olikohan tuloksessa jokin virhe vai oliko tämä unta? Tuskin, sen Peggy pystyi itsekin aistimaan. -Sinä voitit! Sinä voitit! Ella kiljui innoissaan. -Mene sinne! Mene sinne! Mitchie tuuppasi Peggyä, kun tämä ei näyttänyt saavan jalkoihinsa liikettä.

Peggy kiiruhti lavalle hymyissä suin. Niin uskomatonta, Peggyn salainen haave oli käynyt toteen aivan yllättäen! Viikko sitten Peggyn oli mahdotonta kuvitella tällaista, vielä tänä iltana ei ollut varmaa, pääsisikö hän edes esiintymään Tessin porukasta erottuaan. Pienellä riskin otolla ja oikeilla valinnoilla pystyi saavuttamaan ihan mitä vain!

Shane kaappasi tytön onnitteluhalaukseen, kun tämä oli päässyt lavalle.
-Hyvä, Margaret! Sait juuri tilaisuuden levyttää Shane Grayn kanssa! Brown puhui mikrofoniin. Peggy kääntyi katsomaan Browniin päin entistä innokkaammalla hymyllä. Hän ei ollut edes muistanut koko lystiä. Ehkä hän saisi pian levytyssopimuksen ja saisi vihdoinkin soittaa omia biisejään.

-Onneksi olkoon, Peggy. Ansaitsit sen. Olit mahtava, Shane kehaisi vielä halin päätyttyä. Peggy katsoi innoissaan Shaneen päin. Vielä jonain päivänä Peggy voisi ehkä itsekin olla leiriohjaajana ja tarjota voittajalle mahdollisuutta levyttää kanssaan. Sillä hetkellä tuntui, että mikä vain olisi mahdollista!

Lopulta Peggy vihdoin tajusi tulla katsomaan pokaaliaankin, joka tosiaan oli melkoisen iso. Peggy poseerasi pokaalin vierellä, kun ihmiset ja vieläpä lehdistö otti Camp Rockin virallisesta voittajasta kuvia! Brownkin innostui ja alkoi itsekin tekemään lennokkaita asentoja Peggyn seurana. Dee nauroi Brownille, tämä oli joskus yhtä innokas kuin leiriläiset!

Kun voittaja oli viimein saatu julkaistua, tajusivat Mitchie ja Caitlyn suunnata katseensa toisiinsa. He eivät olleet vielä ehtineet fiilistellä hyvin onnistunutta esiintymistään. Ajatella, että Shane oli liittynyt laulamaan, ja yleisesti kaikki oli sujunut parhain päin!
-Sinä teit sen. Tai minä tein. Me teimme... Mitchie ja Caitlyn ihkuttivat yhteen ääneen. Ehkä kaikista hienointa kuitenkin kaikessa oli, että Mitchie oli uskaltanut kohdata pelkonsa ja esittää laulunsa yleisölle.

Ilonpito lakkasi kuitenkin, kun Tess käveli kaksikon luokse. Caitlyn nyrpisti nenäänsä. Tess oli yrittänyt pilata heidän esityksensä valheillaan, ja nyt tämä vielä kehtasi yrittää pilata heidän hyvän olonsakin! -Te olitte aivan upeita, Tess kuitenkin tyttöjen yllätykseksi sanoi. Tess nosti huulilleen pienen hymyn, minkä jälkeen suupielet painuivat surullisina alas. -Kiitos, Mitchie vastasi. Eipä olisi uskonut, että Tess myöntää jonkun olevan hyvä! -Sanoin Brownille, että te ette vieneet rannekoruani, Tess kertoi ja siirsi katseensa vaivaantuneesti muualle. Tänä iltana Tess oli ymmärtänyt, ettei kukaan ansaitse tulla syrjäytetyksi. Tess tiesi, miten kurjalta tuntui, kun rakas ihminen välittää enemmän omasta maineestaan kuin lapsensa esityksestä. Vielä kamalampaa olisi riistää Mitchieltä ja Caitlyniltä esitys Tessin oman itsekkyyden takia. -Jukra. Kiitos, Mitchie huudahti. Hän ei halunnut kantaa kaunaa Tessille. Mitchie jos kuka tiesi, että kaikki tekevät virheitä, ja kaikille on annettava uusi mahdollisuus.

-Nähdään ensi kesänä, Tess sanoi vielä, sillä keskustelu oli niin vaitonainen. Koko tilanne oli ahdistava, mutta Tess pääsi koko ajan syylisyyden tunteestaan eroon. Ilmeisesti ihmiset eivät olleetkaan hänelle niin vihaisia, vaikka Tess oli tehnyt ilkeyksiä näille pitkin kesää. -Ilman muuta, Mitchie totesi hymyillen. Hän taatusti tulisi Camp Rockiin ensi kesänäkin, ja hän todella toivoi muidenkin ystäviensä saapuvan, jopa Tessin.

Tess kääntyi hetken päästä pois ja käveli tiehensä. Hänen täytyisi jatkossa toimia paremmin kuin ennen. Hänen pitäisi ajatella enemmän muiden ajatuksia kuin aina omiaan. Mitchie ja Caitlyn katsoivat toisiinsa hämmentyneinä. He eivät olisi uskoneet, että Tess tulee pyytämään anteeksi teoistaan. Tytöt kohauttivat olkapäitään, ehkä heidän pitäisi vain antaa Tessille uusi mahdollisuus.

Mitchie oli saapunut takahuoneelle, sillä hän oli sopinut vanhempiensa kanssa heidän tapaavan täällä ennen leiriläisten yhteisesityksen alkua. Mitchie tunsi olonsa yllättävän kevyeksi ja onnelliseksi, mutta samaan aikaan haikeaksi. Hän oli kiitollinen, mitä oli saanut oppia ja kokea leirin aikana, ja ihan hetken päästä kaikki olisi ohi. Vaikka olo oli haikea, Mitchien suupielet olivat silti nousseet ylös.

-Olit aivan mahtava, kuuli Mitchie yllättäen isänsä toteavan. Mitchien hymy nousi vieläkin korkeammalle, jos se enää pian olisi edes mahdollista. Vanhemmat olivat kovin ylpeitä pienestä tytöstään. Oli hienoa, että tämä uskaltaa kohdata haasteita ja toteuttaa unelmiaan! -Kurjaa, että et voittanut, Connie kuitenkin harmitteli. Hänestä Mitchie oli ylivoimaisesti parhain esiintyjä kaikista, ja tämä olisi ansainnut voiton!

-Voitinhan minä. Voitin elämäni parhaan kesän. Kiitos sinun, Mitchie kuitenkin huudahti heti äitinsä kommenttien perään. Vaikka kesä oli tuonut tullessaan haasteita, oli Mitchie saanut kasvaa ihmisenä. Mitchielle oli tapahtunut joka tapauksessa enemmän hyvää kuin huonoa, ja hän oli todella kiitollinen. Conniehan lopulta oli hänet saanut mukaan leirille. -Olet rakas, Connie huudahti ja halasi nopeasti tytärtään. Hän ihan liikuttui. Oli hienoa, miten Mitchie arvosti leiriä. Connie oli todella onnellinen, että mutkien kautta hän oli saanut tarjottua tyttärelleen kaiken.

Samassa Mitchie huomasi Shanen tulevan heitä kohti. Tyttö halusi valtavasti kuulla, mitä Shane hänestä nyt kaiken jälkeen lopulta ajatteli.
-Nähdään ihan kohta, Mitche sanoi nopeasti ja katsoi merkitsevästi vanhempiaan. Nämäkin olivat huomanneet Shanen tulon ja ymmärsivät, että nuorilla olisi kahden keskisiä juttuja.

Saatuaan vanhempansa pois häiritsemästä, Mitchie kääntyi Shaneen päin. Kumpikin tuijotti toisiaan hiukan jännittyneinä. Mitchiestä oli suorastaan ihme, että  poika ylipäätään oli antanut hänen valheensa anteeksi. -Etsintäni taitaa olla ohi, Shane totesi lopulta. -Riippuu siitä, ketä etsit, Mitchie sanoi salaperäisesti.

Shane kohotti kulmiaan, kun Mitchie ojensi kätensä häntä kohti. -Hei, olen Mitchie, Mitchie esittäytyi. -Olen Shane, Shanekin lähti mukaan leikkiin. Tämä olisi aivan uusi alku heidän ystävyydelleen. Nyt Mitchie oli häppeämättä oma itsensä, eikä yrittäisikään esittää muuta. 

-Lähdetkö myöhemmin soutelemaan? Shane kysäisi. -Ilomielin, Mitchie hihkaisi. Tytön mieleen palasi muistikuvia hänen ja Shanen ensimmäisestä souturetkestä hullunkurisella kanootilla. Ihanaa, että hän oli saanut Shanelta anteeksiannon, vaikka hieman Mitchietä kummastutti, mikä oli saanut pojan yllättäen muuttamaan suhtautumistaan häneen. Shane vain hymyili kuin aavistaen toisen ajatukset. 

Hetken päästä Brown seisoi jälleeen lavalla kuuluttamassa ohjelmaa.
-No niin, rokkileiriläiset! Loppukisa on ohi. Tiedättehän, mitä se merkitsee? Brown huudahti energisenä. Yleisö kiljui myöntymisen merksiksi.

-Kesän kohokohta minulle, loppukisan jamisessio! Brown intoili ja ojensi mikin Deetä kohti. -Antakaa palaa! nainen karjaisi. Jos haluat kuunnella musiikin, avaa tämä linkki.

Dee ja Brown kiiruhtivat paikoilleen muiden esiintyjien jo odotellessa. Soittimien luona olevat aloittivat musiikin tuottamisen, ja muut löivät tahtia käsillään tai jalkoja lattiaa vasten potkimalla.

-Rokataan, just niin

Rokataan, just niin

Rokataan

Just niin, rokataan

-Et odottaa voi kauempaa

-Nyt otat maailman sä haltuun

-Rytmi ravistaa, jalat vipattaa

-Sun sydän huutaa

Liity lauluun

-Etkä sä kuule kuin musiikin

Kutsun

Se mukanaan vie

Ja sut saa tanssimaan

Voit kätesi nostaa ja huutaa vaan

Unelmias lähtee seuraamaan

Rokataan Just niin rokataan

Ja kahlita ei meitä kukaan voi

Kun kovaa ja korkeelta laulu tää soi

Rokataan Just niin rokataan

Me musiikkia eletään

Ei kaivata me enempää

Se meitä aina piristää

Maailmaa pyörittää

Rokataan Just niin, just niin, just niin

Joka päivä, joka yö Rokataan

Just niin, just niin, just niin

Se hupii meille on, ei työ

Voit kätesi nostaa ja huutaa vaan

Unelmias lähtee seuraamaan

Rokataan Just niin, rokataan

Ja kahlita ei meitä kukaan voi

Kun kovaa ja korkeelta laulu tää soi

Rokataan Just niin, rokataan

Voit kätesi nostaa ja huutaa vaan

Unelmias lähtee seuraamaan

Rokataan Just niin, rokataan

Ja kahlita ei meitä kukaan voi

Kun kovaa ja korkeelta laulu tää soi

Rokataan

Just niin, rokataan

Just niin, just niin, rokataan

Just niin, just niin, just niin

No niin, ohi on! Tai no, ei vielä ihan, olen vielä julkaisemassa pienen ekstrapläjäyksen jossain vaiheessa, toivottavasti siinä ei kovin kauaa mene. Osa materiaalista on vanhalla koneella, jota en mielellään enää käyttäisi.. Mutta niin, kunniakkaasti selvisin loppuun, vaikka siinä kauan menikin. .-D Välillä Camp Rockin kuvaaminen oli hirveää tuskaa ja vihastuttavaa puuhaa, mutta loppua kohden nautin oikeasti tämän tekemisestä,  ja kaiken kaikkiaan minulla oli kivaa tätä tehdessä. .--) Suuret kiitokset teille lukijoille seuraamisesta, oliko joku mukana ihan alusta asti seuraamassa, vai loikkasitko kenties kyytiin kesken matkan? Kiitos siitä, että olette pysyneet mukana, vaikka päivitystahti venyi välillä nolosti äärimmillään neljän kuukauden taukoihon. .-D 

Nyt varmaan monella pyörii mielessä kysymys, olenko tekemässä simsversiota myös Camp Rock 2:sta. Alun perin se oli tarkoituksenani. Heti elokuvan nähtyäni innostuin ja suunnittelin jo, miten minkäkin kohdan saisi simssillä toteutettua. .-D Ehdin jo ladata hahmoille heidän tyylisiään vaatteitaja hiuksia valmiiksi peliini cr2:n toteutusta ajatellen. Nyt tilanne on kuitenkin tämä: saatuani uuden koneen joululahjaksi olen lopullisesti hylännyt suunnitelmat jatko-osan toteuttamisesta. En jaksa luoda simejä ja rakentaa tontteja uudelleen tälle toiselle koneelle. Simssi toimii toki vanhallakin koneella ihan hyvin edelleen, mutta se on loppujen lopuksi aika takkuista ja jummaavaa ja likaistakin. Mielestäni Camp Rockin "ykkösosa" on hieno kokonaisuus sellaisenaan, eikä kakkosta ole välttämätöntä tehdä, vaikka sekin kivaa olisi. Haastetta se toisi mukanaan suurempien simmäärien hallitsemisessa sekä monissa kanoottikohtauksissa, joissa en aina niin mallikkaasti tätä tehdessäni onnistunut, mutta kumminkin. .-D 

 

Oli todella kiinnostavaa lähteä toteuttamaan valmisjuonista elokuvaa simssillä. Tärkeintä ei ollut juonikuvioiden keksiminen vaan mahdollisimman hieno matkinta. Suosittelen, että muutkin kokeilevat tällaista tarinan tekotapaa. Siinä saa tosiaan laittaa aivot hommiin, kun jotkut kohtaukset on pakko tehdä, vaikka tuntuu, ettei simssissä ole sellaisia tavaroita tai toimintoja, joita tarvitsisi. Siinä saa tosiaan laittaa luovuutta peliin, kun tekee päättömistä ideoista järkeviä kokonaisuuksia. .-D Ottakaa elämässänne erilaisia tavoitteita ja toteuttakaa ne! Onnistuminen on ihana tunne!

 

Vielä haluan antaa lukijoille ja erityisesti kommentoijille palautetta, kuten tekin olette minulle antaneet kommenttien muodossa. Camp Rock keräsi loppujen lopuksi aika vähän lukijoita, ja ymmärränkin sen, ettei kaikkia kiinnosta Disneyn vauvaleffat, mutta minä ja moni kommentoija ainakin tykkää. ,-) Muutenkin tosi jännää, kun minulla on useampia sivuja, ja kaikkia seuraa niin eri määrä lukijoita! Iloliemet ovat supersuosittuja, Taikapöly on kerännyt uskollisia kommentoijia ja Camp Rock muutamalla vakiokommaajalla ja muutamalla muulla on pohjimmaisena tarinoideni suosiossa. .-D Mutta ei se haittaa, jokainen lukija on arvokas ja olen kiitollinen heille, keiltä olen kommenttia tänne saanut. .-) Kaikki kommentit olivat tosi kivoja ja kannustavia, eikä valitusta päivitystahdin hitaudesta tullut paljoa, vaikka olisin sen kyllä ansainnut. .-D Mahdollisille piiloseuraajille annan vinkin: kannattaa kommentoida! Sanoillanne voi olla yllättävän paljon valtaa ja saatte tarinan tekijän iloiseksi ilmoittamalla olemassaolonne! Minäkin otan mieluusti piilolukijapaljastuksia tämän viimeisen osan kommentteihin! Muutenkin tätä viimeistä osaa saa ihan normaalisti kommentoida milloin tahansa, luen jokaisen kommentin ja vastaan niihin. .-)

 

Nyt tämän erikoispitkän loppupuheen jälkeen minulla alkaa olla kaikki sanottuna. .-D Minulla oli hauskaa, toivottavasti oli teilläkin! Nyt sitten vaan kommenttia tulemaan, eikös juu? ,->