Höhhöö, melkein 3 kuukautta viime osasta... .--p Niin se vain on, että neljän sivun päivittäminen taitaa olla hieman liian rankkaa. Ei se mitään, en todellakaan aio jättää kesken mitään, pidän haasteista. ,--) Juuh, tätä osaa aloin kuvailla melkein heti edellisen ilmestyttyä. Aina muutama kuva kerrallaan, niin tulee parempaa jälkeä, kuin että kuvaisi putkeen koko osan. Lisäksi ongelmia tuotti teinien finnit! Piti aina siirtää kuvien ottoa, kun jouduin pelaamaan finnit pois niiden naamoista. .--D Tietääkö kukaan mitään koodia tai jotain, jolla ne saisi pois? Tiedän vain, että on olemassa koodi finnien tekemiseen, mutta tarvitsisin niiden poissaamiseen. .--D Lisäksi pitämäni kyselyn mukaan Camp Rock on kaikkien mielestä huonoin sivuni, joten jätän tämän päivittelyn senkin vuoksi vähemmälle, kun lukijoitakaan ei kovin monia ole.. .--s Jos haluat puolustaa CR:ää, mene kommentoimaan tähän kirjoitukseen!! Tykkään kyllä tehdä tätä, ja olen jo Camp Rock kakkosenkin toteutusta miettinyt, joten en todellakaan aio jättää tätä kesken!
Vastaukset edellisen osan kommentteihin:
Hunajainen kirjoitti:
Ihan kiva osa, uskon, että Shanen ja Mitchein välille kehittyy vielä jotain ;D Eihän se leirinohjaaja esiintynyt tässä osassa, vaikka niin sanoit! Onneksi, mutta Tess on vielä kauheampi kuin Porkkanaksi nimeämäni leirinohjaaja. Tess voisi olla vaikka banaaniporsas :D (Tämä ei ole kovin rakentavaa) Yhdessä kuvassa seinät oli alhaalla.
Vastaus: Hehe, joskus selviää, arvelitko oikein. .-) Tarkoitin, että leirinohjaajaa tullaan näkemään vielä, eli et pääse hänestä eroon. Jaahas, mielenkiintoisia nuo sinen lempinimesi.. .--D No pahus, toivoin, että kun en mainitsisi niistä seinistä, niin kukaan ei huomasi, mutta tietysti kaikki sen näkee.. .--p
Honey kirjoitti:
Hienosti onnistunu noi kuvat. Tykkäsin varsinki tosta tyttölaumasta ku ne istuu portaalla. :D Noi kattaustarvikkeet on ihanat! <3 Hyvää joulua! :3
Vastaus: Kiva, kiitos. .--) Hehe, kiva tyttölauma. .--D Kivaa, kun pidät kattausvehkeistä. ,-) Hyvää joulua vaan. .--DD
Taru Hämäläinen kirjoitti:
Ihana osa! Tiiätkö yhtää mistä noi tyttöjen ja Shanen makaamis poset on? Hyvää Joulua!
Vastaus: Kiitos, poset on täältä ladattu. Hyvää joulua vaan sinullekin. .--D
Lara kirjoitti:
Ihana osa oli taas kerran. Musta tuntuu edelleen vähän omituiselta lukea niitä biisejä suomeksi, kun on tottunu kuulee ne englanniksi, mutta kyllähänsiihen tottuu. (ainakin toivottavasti).
Toivottavasti saisit seuraavan osan nopeasti tehtyä.
En nyt muuta keksi sanoa.
Vastaus: Kiitos. .--) Onhan se tietty outoa, varsinkin, kun nuo suomentajat on suomentaneet silleen "tyhmästi" ne. .--p Ite oon kyllä noihin suomennoksiin tottunut, kun aina, kun leffan katson, niin siinähän ne näkyy. .--D Hmm.. nopeasti joo sain...
Tuuli kirjoitti.
Hyvä osa. (: Yksi kohta tosin pisti silmään:
"Shane oli juuri parhaillaan soittamassa bänditovereilleen armon anelu puhelua kääntääkseen vielä näiden päät, jotta Shane pääsisi pois leiriltä." Armon anelu puhelu ei tarkoita mitään, joten lauseen olisi voinut muotoilla vähän toisin, vaikka näin: "Shane oli juuri soittamassa bänditovereilleen anoakseen armoa ja kääntääkseen näiden päät, jotta hän pääsisi pois leiriltä."
Muuten ei mitään valittamista. Jatkoa vaan tulemaan! :D
Vastaus: Kiitos, en jaksa varmaan tuolle kohdalle mitään tehdä.. Mielestäni ne ovat melko sama asia, mutta hyvä, kun neuvot tietämätöntä. .--)
Waffle kirjoitti:
Hyvä osa oli, jatkoo ootan :) Vähän ehkä häiritsi toi "JB" -kohta, en tiiä miks :o mutta. Muuten tosi kivoja kohtauksia ja poseja :D jatkooo < 33
Vastaus: Kiitos. .-) No harmi, jos JB kohta häiritsi. .--/ Joo, poset on kivoja.
simskisu kirjoitti:
juuu hyvä osa oli (: luulen kyl et noil Shanen ja Mitchein välille kehittyy vielä jotain ;D hahah, se olis hyvin arvattavaa, tälläsis teinileffois käy aina niin, mutta juu ei muuta, jatkoa (:
Vastaus: Kiva, voi olla, voi olla, ettei. ,--) Höh, teinileffat vieköön. Itse sanoisin Camp Rockta ennemmin "vauvaleffaksi". x--D
Fani kirjoitti:
Toivottavasti jatkoa pian odotan innolla uutta osaa :D
Vastaus: En kovin vauhdilla pysty tekemään, mutta hitaasti sentään tulee. .-->
GreenPixy kirjoitti:
Tulispa pian uus osa! Mäkin tykkäsin varsinkin siitä kuvasta, missä ne tytöt istu portailla se oli tosi hieno. Voisitko linkittää mun lc:ni? Voinko mä linkitää sut??
GreenPixy kirjoitti:
Kiitos! Voin kai linkittää myös Iloliemen ja Taikapölyn? Siis kaihan ne on myös sun kirjottamia...??
Vastaus: Päivitystahtini on inhottavan hidas.. Kiva, että porraskuva miellytti. ,-) Linkkasin sinut jo. .-) Ja juu, linkitä vaan kaikki sivuni vapaasti. .---D
Osa, olkaa hyvät!!
Mitchie kiiruhti kovaa vauhtia takaisin mökille, pianoa soittaessa aika oli kulunut kuin siivillä, ja nyt hänellä olisi vain hetki aikaa valmistautua iltaa varten. Mitchie tempaisi oven auki, ja sisällä hän näki Connien lukemassa.
-Siinähän sinä olet, kultaseni. Kaikki ruoka on esillä, joten prinsessani on vapaa, Connie puhui huomattuaan Mitchien saapuneen.
Mitchie ryntäsi heti vaatekaapille alkaen penkomaan sitä.
-Minun pitää löytää jotain päälle pantavaa, Mitchie ilmoitti samantien kuin ei olisi kuullutkaan äitinsä äskeisiä sanoja.
-Tämä on leiri. Ei mikään muotinäytös, Connie naurahti lopetettuaan lukemisen.
-Oletko nähnyt muita lapsia? Heillä on kaikkea. En sovi joukkoon omissa vaatteissani, Mitchie puolustautui riuhtoen vaatekappaleita entistä rajummin.
-Sinä näytät sievältä, enkä sano tätä äitinäsi, Connie kehuskeli yrittäen saada tyttäreensä enemmän itsevarmuutta.
-Etpä niin, Mitchie totesi, hän oli kuullut tuon saman lausahduksen jo monen monta kertaa, se alkoi pikkuhiljaa menettää uskottavuuttaan.
Mitchie jatkoi sinnikkäästi etsiskelyä, ja hänen silmiinsä osui kiva turkoosi paita. Hetken tuumailun ja silmäilyn jälkeen Mitchie sai kasvoilleen hiukan hymyä, ja hän nyökkäsi.
-Tämä kelpaa, hän sanoi helpottuneena.
-Ja se on minun, Connie huomautti heti.
-Pidä omia vaatteitasi. Hyvin se menee, Connie rohkaisi nousten sängyltään.
Hän käveli peilailevan Mitchien luokse.
-Ole oma itsesi, Connie kehotti pienen puhetauon jälkeen.
Mitchie laittoi korviinsa vielä koreat ja kiiltävät korvakorut, jotka toisivat loistoa häneen. Ikävä kyllä ne eivät kuitenkaan näkyneet hiusten ängetessä eteen.
-Nuo ovat nätit, Connie totesi, mikä sai Mitchienkin naurahtamaan. Tänä iltana hän halusi näyttää erityisen edustavalta.
---
Mitchien saapuessa samaisen illan bileisiin, oli meno jo mitä parhaimpia. Väkeä oli paljon, ja sitä tungeksui koko ajan enemmän sisälle kellon käydessä. Mitchie katseli ympärilleen nähden monenlaisia kasvoja, kuinkahan monen kanssa hän tulisikaan ystävystymään? Asia hiukan mietitytti Mitchietä, muttei se ollut tämän hetken murhe, jossain vaiheessa olisi tietysti mukava saada ainakin pari uutta ystävää. Ystäviähän ei koskaan voinut olla liikaa. Silmiin osuivat myös pöydät, jotka olivat siirretty sivuun illan tulevien esitysten tieltä. Hetkeksi Mitchie kuvitteli itsensä esiintymässä, kunnes muisti, ettei ikinä tulisi uskaltamaan. Tulisiko hän milloinkaan voittamaan pelkoaan?
Pelot ja muut murheet kuitenkin haihtuivat kuin savuna ilmaan Mitchien pienen pään mietteistä hänen nähdessään Caitlynin, ainakin yhteen tyttöönMitchiekin oli onnistunut tutustumaan. Mitchie suunnisti kulkunsa kohti Caitlyniin, tullessaan lähemmäksi Mitchie huomasi Caitlynin juttelevan jonkunkanssa.
-Hei, Caitlyn, Mitchie tervehti pirteästi
-Hei, Mitchie. Tässä on Lola, Caitlyn esitteli heti seuralaisensa huomatessaan Mitchien vieressään.
-Lola, Mitchie, Caitlyn esitteli vielä Mitchienkin Lolalle.
-Oletko täällä ekaa vuotta? Lola kysäisi tehdäkseen jonkinlaista tuttavuutta. Camp Rock-leiriläiset tunsivat toisensa hyvin, minkä vuoksi uudet ja vieraat kasvot herättivät heti mielenkiintoa.
-Olen. Hyviä vinkkejä? Mitchie vastasi koittaen jatkaa keskustelua.
-Tulet ihastumaan tähän. Ja tänä vuonna ruoka on kuulemma parempaa, Lola kertoi mielissään.
-Toivotaan niin, Mitchie naurahti peläten heti jonkun nähneen hänet jo keittiössä työskentelemässä. Olisi noloa, jos kaikki saisivat tietää, ettei Mitchien perheellä ollut varaa maksaa lastaan edes kesäleirille ilman minkäänlaisia keittiöhommia. Mitchien sydäntä kuitenkin lämmitti, kun hän tiesi äitinsä pärjäävän paremmin kuin vanhat kokit, kaikki pitivät Connien ruoista!
-Hei, rokkileiriläiset! Dee karjaisi salin toisesta päästä saaden heti muutaman innokkaan katselijan.
-Toivotetaan ensiksi tervetulleeksi Camp Rockin tapaan Lola Scott! Dee huudahti äskeisten puheidensa jatkoksi.
-Pitäkää peukkuja, Lola pyysi Caitlyniltä ja Mitchieltä lähtiessään vetämään illan esitystään. Mitchie katseli ihmeissään Lolaa, joka uskalsi noin vain mennä esittämään teoksiaan, kaikille vanhoille leiriläisillehän se oli jo tuttua, Mitchie tunsi olonsa taas niin pieneksi ja vaatimattomaksi.
Avatkaa tämä linkki, jos haluatte kuulla musiikin.
"Onko sussa ainesta tietää?
Onko ainesta sietää?
Onko ainesta näyttämään?"
"Onko sussa ainesta, luontoo?
Onko ainesta, taitoo?
Onko ainesta, tässä oon!"
"Kaikki ain hokee, ne mitä haluaa.
Ja toivelistan siitä kai kirjoittaa.
Jokaiselle oma, mut jokin on samaa."
"Tahdon pojan joka mua arvostaa.
Häijy jos olet lyhyeen loppuu sun tie.
Jos olet leuhka sä et ulos mua vie."
"Sun täytyy siis oikein mua kohdella.
Saat lähtopassit jos et ole kunnolla."
"Onko sussa ainesta tietää
Onko sussa ainesta sietää?
Onko ainesta näyttämään?
Onko sussa ainesta, luontoo?"
"Onko ainesta, taitoo?
Onko ainesta, tässä oon!"
Lola osasi hommansa, hän sai yleisön tanssimaan ja laulamaan mukana riemukkaasti, jopa Brown-setä oli mukana hauskanpidossa.
"Oon mä pohdiskellut niin.
Sä kuinka sydämeni saat.
Sinäkö se oot?"
"Mä istun tähän vaan."
"Ja käyn odottamaan.
Mä ootan, ootan, ootan niin."
"Onko sussa ainesta tietää?"
"Onko ainesta sietää?"
"Onko ainesta näyttämään?
Onko sussa ainesta, luontoo?"
"Onko ainesta, tässä oon!"
Laulun loputtua Mitchie huudahti samantien innoissaan:
-Jukra! Hän on mahtava!
Camp Rock-leirillä ilmentyisi varmasti monia muitakin mainioita tähdenalkuja.
-Paras ollakin. Hänen äitinsä on Broadwaylla, Caitlyn naurahti perään.
-Broadwayllako? Jestas, Mitchie kummasteli suu auki, kaikkien vanhemmat sitten tuntuivat olevan jotain hienoa, itse hän oli tullut vain tavis-perheestä, mikä alkoi hävettää entistä enemmän.
Mitchien ajatusvirrat kuitenkin keskeytyivät Caitlynin puheisiin:
-Eivät nämä lapset siitä piittaa.
-Täällä arvostetaan muuta, Caitlyn ilmoitti vilkuillen taakseen.
-Siksi joku Tess johtaa leiriä, hän jatkoi.
Mitchiekin vilkaisi samaan suuntaan Caitlynin kanssa, ja yllättäen hän huomasi myös Tessin joukkoineen. Mitchietä mietitytti, miten Tess oli onnistunut olemaan huomaamattomana niin pitkään, kun kuuleman mukaan johti leiriä. Mitchien mietittyä tarpeekseen, hän huomasi leiriläisten päiden kääntyvän sinne, missä Tess oli, hän tosiaan taisi olla arvostettu, eikä sellainen tuttavuus olisi ollenkaan pahaksi...
-Kiva. Paha lähestyy, Caitlyn totesi tehden tekaisten iloisen ilmeen, hän ei selvästi olisi kaivannut enempää seuraa.
Mitchie huomasi tosiaan Tessin kääntyvän heihin päin, ja takana tulivat hänen ystäväpiirinsä, Mitchie tunnisti tytöt samoiksi, jotka oli nähnyt Tessin huoneessa aikaisemmin päivällä. Mitchiellä ei ollut aavistustakaan, mitä sana "paha" saattoi tarkoittaa Tessin luona, kaikki sitten tuntuikin hetki toisensa jälkeen uudelta. Jännittyneenä Mitchie jäi odottamaan tilanteen kehittymistä.
-Hei, Caitlyn, Tess tervehti ivallisesti.
-Vieläkö vanhempasi esiintyvät sillä lemmenlaivalla? Tess pilkkasi mulkoillen aina vain ilkeämmillä ilmeillä hänen "taustatyttöjensä" hihitellessä vieressä.
-He kyllä ovat... Caitlyn oli puolustautumassa.
Samassa Mitchie tunsi tilaisuutensa päästä lähemmäksi näitä uusia suosittuja tyttöjä, jos hän ei nyt toimisi, Mitchie saattaisi menettää kokonaan tutustumismahdollisuuden. Mitchie huomasi tönäisevänsä Caitlynin syrjempään astuessa itse esiin, suoraan Tessin eteen.
-Hei, olen Mitchie, Mitchie esittäytyi hymyillen iloisesti puhuen mahdollisimman vakuuttavalla äänellä.
-Hei. Minä olen Tess Tyles, Tess esittäytyi unohtaen kokonaan Caitlynin kanssa äsken käydyn keskustelunalun.
Yllättäen myös Tessin naamalle oli ilmestynyt hymynpoikanen, josta Mitchie päätteli tämän palavasti haluavan tutustuvan häneen. Mitchie piti pienen tauon pohtien, mitä seuraavaksi sanoisi, ettei keskustelu tyssäisi siihen paikkaan. Hetkessä Caitlyn oli astunut syrjempään, hän ei millään jaksanut tapella Tessin kanssa tänään.
-Tiedän. Ihailen kovasti äitiäsi, Mitchie täräytti heti.
-Niinpä tietenkin, Tess sanoi ohimennen ja selvästi kyllästyneenä, hänelle varmaan hoettiin aina tuota samaa sanontaa. Mitchie ajatteli tekevänsä hyvän vaikutuksen keksimällä jonkun uudenlaisen jutun, kunnes tajusi, ettei ollut kertonut edes sukunimeään niin kuin Tess oli tehnyt.
-Olen Mitchie Torres, Mitchie esitteli itsensä uudelleen, tällä kertaa sukunimensäkin kanssa.
-Onko isäsi Nicky Torres, se säveltäjä? Isäni tuotti yhden hänen show'nsa, toinen vieressä seisoskeleva Tessin kaveri huudahti väliin innoissaan ja ylpeänä, hänen isällään oli monia hienoja saavutuksia.
-Ei, Mitchie sanoi nopeasti.
-Mitä isäsi tekee? turkoosipaitainen tyttö kysäisi.
-Hänellä on rautakauppa, Mitchie kertoi.
-Mutta äitini... Mitchie kiljaisi perään.
-Mitä? joku heistä vielä kysäisi kiinnostuneesti.
-Siellä on mahtavat markkinat.
-Tosi siistiä, turkoosipaitainen tyttönen huudahti Tessiä myötäillen.
-Mahtavan siistiä. Oletko tavannut ketään? liilapaitainen tyttö kysäisi keskustelun jatkeeksi.
-Ihan kaikki. Viime kesänä olin kolmella musavideolla. Mutta minua tuskin näkee, olin taustalla, Mitchie selitti tuosta vain, ihan kuin hän oikeastikin olisi niissä ollut. Mitchie suorastaan nautti, kun suositut tytöt olivat niin kiinnostuneita hänestä, kotosalla niin ei olisi todellakaan tullut käymään...
-Ajatteletteko samaa kuin minä? Tess kysyi yllättäen ystäviltään katsoen kumpaakin vuorotellen.
-Totta kai, liilapaitainen tyttö hihkaisi kääntäen päätänsä hiukan sivuun.
-Ehdottomasti! turkoosipaitainenkin huudahti.
-Mitä me ajattelemme? hän jatkoi katsahtaen johtajaansa, tämähän sen tiesi.
Tess mulkaisi loukkaavasti ystäväänsä päin kääntyen sen tehtyään Mitchien puoleen.
-Mökissämme on ylimääräinen vuode. Saat sen, jos haluat, Tess julisti innokkaana.
-Ihanko totta? Mitchie huudahti yrittäen peitellä innostustaan, vaikka ei siinä täysin onnistunutkaan. Hymy levisi hänen kasvoilleen, sentään ilonkiljahdukset Mitchie sai säästettyä toiseen tilanteeseen.
-Ilman muuta. Meistä tulee hyvät ystävät. Tule meidän kanssamme VIP-osaan, Tess selitteli juuri suunnitelmiaan tämän uuden tulokkaan suhteen, vaikka äsken olikin aikeissa jättää tämän rautakauppias isänsä vuoksi.
Mitchie nyökkäsi innoissaan, ja seurasi uusia ystäviään, kun nämäkin lähtivät kävelemään poispäin. Caitlynin hän puolestaan jätti yksikseen ihmettelemään tapahtumien kulkua.
-Täällä on hyvä. Kiitos kysymästä, Caitlyn vastasi yksikseen, vaikkei kukaan ollutkaan kysynyt mitään. Caitlyn suorastaan ihmetteli, miten Mitchie olikin saattanut mennä toisten tyttöjen mukaan, ei siitä kuitenkaan hyvää seuraisi. Caitlyn kuitenkin kadotti äskeisen tapahtuman mielestään, mitä väliä, vaikka Mitchie noin olikin tehnyt?
Juhlien päätyttyä Mitchie palasi hänen ja äitinsä mökkiin. Tess ystävineen oli käskenyt hänen pakata kaiken tarpeellisen, minkä jälkeen Mitchien oli määrä muuttaa uuteen "kotiinsa". Mitchie oli tietenkin innoissaan ja muuttaisi toisten mökkiin mielellään, muttei asioita sopiessaan tullut ajatelleeksi, mitä mieltä Connie tulisi kaikesta ajattelemaan. Antaisiko äiti hänelle edes lupaa muuttaa? Mitä Tess ja kaikki muut silloin sanoisivat? Mitchie puistatti
-Uskotko, ettei yhdessäkään näistä keittokirjoista ole chilin ohjetta 300:lle? Connie kysäisi ihmeissään selaillessaan keittokirjoja. Oven käydessä hän arvasi Mitchien tulleen, vaikkei tyttö ollut sanonutkaan mitään saapumisensa kunniaksi.
-Et tarvitse mitään ohjetta. Kaikki rakastavat ruokaasi. Virallisesti, Mitchie kehui, minkä pystyi yrittäen saada Conniesta erittäin hyvätuulisen.
-Ihanko totta? Connie kysyi kääntyen tuolillaan tyttäreensä päin.
-Leiriläisen kunniasanalla, Mitchie huudahti kävellen laukuilleen. Onnekseen hän ei ollut ehtinyt purkamaan kuin vasta vähäiset tavaransa, ja laukut olivat melkein valmiit sinällään
-Miten aloitusillan jamit menivät? Lauloitko? Connie kysyi Mitchien kävellessä hänen luokseen.
Mitchie tunsi jännityksensä nousseen huippuunsa päästessään äitinsä eteen. Hänestä tuntui kamalalta, Mitchie toivoi, ettei hän olisi tärissyt niin paljon, miten häntä saattoikin jännittää niin kamalasti? Connie siirsi katseensa Mitchieen päin odottavasti, tytöllä oli selvästi jotain tärkeää sanottavaa hänelle.
-En, mutta tapasin yhdet tytöt, ja he haluavat minut omaan mökkiinsä, Mitchie aloitti nopeasti.
-Minunhan on autettava keittiössä, mutta nousen aikaisemmin ja tapaan sinut täällä, hän jatkoi yrittäen saada äitinsä vakuuttuneeksi.
-Tietysti voit muuttaa mökkiin. Sopii hyvin! Connie hihkaisi.
Mitchietä kummastutti, päästikö äiti hänet todella lähtemään kysymättä edes huonetovereiden nimiä? Näinkö helppoa se olikin? Eikä Connie yhtään kieltänyt, oli vain iloinen tyttärensä puolesta. Mitchie henkäisi helpottuneena, minkä jälkeen lähti kävelemään ovea kohti. Mitchie huomasi Connienkin kääntyvän taas kirjojen pariin.
-Täytyy syventyä keittokirjoihin, ettei maineeni kärsi, hän perusteli.
Mitchie huomasi pienen hymynpoikasen hyppivän esiin, hän ei malttanut odottaa pääsevänsä Tessin mökkiin! Kaikki oli niin uskomatonta, vihdoinkin Mitchie saattoi tuntea itsensä oikeasti arvostetuksi, nyt hän sai kaiken, mistä oli joskus vain saattanut haaveilla!
Sillä välin Tessin huoneessa oli toistaiseksi rento ja rauhallinen tunnelma. Tess odotti äitinsä vastaavan puhelimen toisesta päästä, Tess ei malttanut odottaa, että pääsisi hihkumaan kaikista mahtavista leiritapahtumista. Siinä samalla hänen huonetoverinsa tekivät omiaan; Peggy rämpytti uutta kitarasooloaan ja Ella leikki lattialla meikkiensä kanssa.
-Peggy! Voisitko lopettaa tuon? En kuule, Tess karjaisi yllättäen kyllästyessään ystävänsä meluamiseen. Tess ei pitänyt karjaisuaan epäkohteliaana, hänhän kuulisi äidistään ensimmäisen kerran pitkän maailmankiertueen jälkeen, ja Tess todellakin halusi olla hetkessä mukana. Eikä Peggyllä ollut kuitenkaan mitään pyyntöä vastaan.
Peggy huokaisi raskaasti, ja lopetti oitis soittonsa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi Tess vaati häntä jälleen lopettamaan. Peggy ei ollut edes soittanut kovaa, ja tyttö oli varma, että Tess kuuli puhelun varsin hyvin, johtajasta oli varmasti vain hauska pomotella alamaisiaan. Mutta mitään Peggy ei sanonut, hiljeni vain.
Peggy istahti Ellan eteen harmistunut ilme kasvoillaan, hän oli avaamassa suunsa puhuakseen Ellan kanssa, mutta tämä ehti siinä kuitenkin ensin.
-Kuulkaa. Mikä väri? Ella kysäisi osoittaen kahta samanväristä kynsilakkaansa lattialla.
-Nehän ovat ihan samat, Ella, Peggy huomautti hieman ivallinen ilme kasvoillaan.
-Siinähän se ongelma onkin! Ella parkaisi kuin moinen olisi hänen ainut ongelmansa.
Keskustelut keskeytyivät Tessin alkaessa jälleen puhumaan. Molemmat tytöt käänsivät päänsä Tessiä kohden.
-Äiti? Hei. Olen. Olen jo kotiutunut! Tess huudahti silmät hehkuen, tätä hän oli odottanut niin kauan!
-Arvaa mitä? Shane Gray on... Tess karjaisi aloittaen suuren juoruilun tapansa mukaan. Juttu jäi kuitenkin kesken äidin aloittaessa omat puheensa, hän oli sopinut vielä yhden lisäkeikan jonon perään.
-Kyllä. Voit soittaa uudestaan. Niin minäkin sinua. Mukavaa konserttia, Tess totesi hiukan haikeana.
Tess otti luurin korvaltaan ja raivoissaan viskasi sen päin seinää. Taas tässä oli käynyt näin. Äidillä ei ollut aikaa edes omalle tyttärelleen, hänelle oli ilmeisesti tärkeämpää työ. Tess ei voinut uskoa äsken kuulemaansa, tätäkö hän oli odottanut koko päivän? Vain kuullakseen, ettei hänen rakkaalla äidillään ollut taaskaan aikaa hänelle.
-Aina sama juttu, Tess murahti apeana.
-Mitä, Tess? Ella kysyi huolestuneena.
Tess ei kuitenkaan ehtinyt purkautua asioistaan sen enempiä Mitchien astuessa sisälle.
-Hei! Mitchie huudahti iloisesti.
Tess päätti unohtaa äskeisen puhelun, ja olla taas edustavannäköinen. Hän nosti leukaansa hiukan ylemmäs vetäisten itsekin naamalleen jotain hymyn tapaista.
-Hei, Mitchie, Ella huudahti takaisin, Mitchien pirteä ääni oli saanut hänetkin iloiseksi. Aivan kuin masentava tunnelma olisi kadonnut täysin ihmetytön saavuttua huoneeseen.
-Mikä sänky on minun? Mitchie kysäisi heti.
-Tuo, Tess osoitti sänkyihin päin.
-Mutta... Peggy puolustautui.
Kyse oli nimittäin hänen sängystään.
-Peggyä ei haittaa. Eihän? Tess oletti, hän viestitti katseellaan Peggylle, että näin tulisi olemaan, tämän olisi turha yrittää mitään.
-Ei kai sitten, Peggy totesi pohdiskellen, missäköhän ensi yönä nukkuisi.
Samassa Ella ja Peggy tajusivat olevansa Mitchien sängyn luona, ja he näkivät paremmaksi siirtyä pois tieltä.
Ella ja Peggy havannoitsivat Tessin ja Mithchien haluavan heidän edellisille paikoilleen, joten kaksikko päätti suunnata tiensä sängyn toiselle puolelle. Mitchie merkitsi reviirinsä heittämällä laukkunsa sängyn päälle.
-Vain yksi laukkuko? Kaikki vaatteesi eivät voi olla siinä, Tess arveli kauhistuneena. Itsellään hänellä oli mukanaan viisi suurta laukullista pelkästään vaatteita, muut huvitukset kannettiin erikseen.
Tess kääntyi Mitchieen päin odottamaan selitystä, tämä oli erittäin vakavaa. Niin "kuuluisalla" tytöllä kuin Mitchiellä, kuuluisi olla mukana suuri omaisuus.
-Heitin paljon vaatteita pois. Kyllästyin niihin, Mitchie takelteli sanoissaan koittaen keksiä jotain selitykseksi kelpaavaa.
Tess kuitenkin näytti uskoneen selityksen yrittäen kuitenkin selvittää tilannetta enemmän.
-Ja pidit tuon? Tess kummasteli katsellen laukun päälimmäisenä näkyvää muoditonta paidantapaista asustetta.
Mitchie kauhistui uudelleen, pian kaikki varmasti tajuaisivat, ettei hän ollut koskaan puhunutkaan totta. Sitä Mitchie ei osannut edes kuvitella, hänen olisi vain keksittävä uskottavat selitykset kaikille Tessin kysymyksille, kaipa uteliaisuus vähentyisi ajan kuluessa.
-Sain sen Kiinasta. Pienestä kaupasta, jonka nimi on Shing Sha Ji, Mitchie kertoi hymyillen keksiessään hienon vastauksen. Apunaan hän käytti Sierraa ja tämän mandariinikiinan taitoja, olipa hyvä, että kesän toivotus oli jäänyt hänen mieleensä niin loistavasti. Eihän Sierra ollut hokenut sitä kuin jotain 15 kertaa viimeisenä koulupäivänä...
-Jukra, Ella hämmästeli.
-Megajukra! Peggy huudahti.
-Mitä se tarkoittaa? Ella kysäisi.
Mitchie huokasi, tällaista hänellä ei ollutkaan käynyt mielessä. Koko porukka tuntui niin kiinnostuneelta kaikesta, mitä Mitchie oli ikinä tehnytkään...
-"Hyvää kesää". Tosi mahtava kauppa, Mitchie sanoi hiukan vaivaantuneena.
Ella ja Peggy katsahtivat toisiinsa hieman kummastuneina mutta nyökkäsivät kuitenkin hyväksyneesti asian.
-Ihana rannekoru! Mitchie karjaisi yrittäen vaihtaa puheenvuoron itsestään välillä muihin. Hän osoitti Tessin kädessä näkyvään rannekoruun, joka säihkyi melkein sokaisten Mitchien.
-Sain sen äidiltäni, Tess naurahti kepeästi. Hän selvästi piti siitä, että häntä ihailtiin.
-Aina kun hän voittaa Grammyn, saan siihen uuden timantin, Tess selitti.
Mitchie huomasi Ellan ja Peggyn pyörittelevän silmiään, ilmeisesti Tess oli kertonut asiasta jo ennenkin ties kuinka moneen kertaan.
-Ihana. Tosi tyylikäs, Mitchie päätti itse kehaista vielä enemmän. Saisipa hänkin joskus kantaa käsissään noin säkenöivää ja kaunista asustetta, mutta eihän heillä koskaan ollut varaa. Tess oli niin onnekas, tuskin mikään oli pielessä hänen elämässään, niin ainakin Mitchie tuumaili.
Peggy ja Ella olivat kyllästyneet puhumaan koruista, ja Mitchien huomaamatta tytöt olivat onnistuneet penkomaan enemmänkin hänen laukkuaan.
-Onko tämä päiväkirjasi? Peggy kysäisi yhtäkkiä osoittaen pientä sinistä kirjaa, joka laukun kätköistä oli löytynyt.
Mitchie katsoi jälleen järkyttyneenä uusia "ystäviään", missä välissä he tuonkin olivat onnistuneet löytämään?
-Ei, vaan laulukirja, Mitchie vastasi hiljaa.
-Teetkö lauluja? Tess kysäisi kummasteleva ilme kasvoillaan.
-Teen, mutta ne eivät taidä olla kovin hyviä, Mitchie veti heti perään tapansa mukaan vähätellä itseään.
-Älä nyt, Ella naurahti.
-Ne ovat varmasti hyviä. Laula yksi, Peggy painosti.
-En! Mitchie huudahti kauhistuneena, tällaista hän ei ollut osannut edes kuvitella!
-Miksi et? Ystäviähän tässä ollaan, Tess huomautti, mikä ei jättänyt Mitchielle kieltäytymisen varaa.
-Hyvä on.
Hän laski mielessään kolmeen, minkä jälkeen aloitti laulamisen.
"Tässä oon, tällainen.
Tää mun paikka on",
Pian Mitchie kuitenkin sai laulustaan kiinni koventaen ääntään huomattavasti
"ja mä tiedän sen niin
Enää varjoon voi, jäädä..."
-Ei se ole kovin hyvä, hän totesi.
-Mitä? Se oli totaalisen hyvä. Vai mitä, Tess? Peggy karjaisi siirtäen katseensa Tessiin päin.
-Totaalisen, Tess kertoi.
Mitchie huomasi kasvoihinsa kohonneen hymyn, hänestä tuntui olevansa saannut hyväksynnän Tessin kuuluisaan joukkoon. Camp Rock-leiri näytti tuovan aina vain parempia yllätyksiä mukanaan, tällaista Mitchie ei ollut koskaan saanut kokea tai edes ajatellakaan! Camp Rock tosiaan teki unelmista totta, asiat eivät voisi olla paremmin!
Jeij, sainpas osan valmiiksi... Oli vähän ongelmia ensin Photiksen kanssa, ja sitten tietysti tekstiä liittäessäni osa kuvista oli kadonnut yhdestä kohtaa.. No, ajattelin, että laitan nyt nämä muut tekstit loppuun, ja lisään puuttuvat kuvat vasta sitten. Noh, lopulta huomasin, että kadonneet kuvat olivatkin jostain syystä pompanneet tänne loppuun. .--o Noh, hyvä sentään, kun löytyivät, en olisi jaksanut enää tapella Photiksen kanssa...Hmm.. pieniä juttuja saattoivat tarkka silmäiset taas havaita, mutta toivon, ettei kuitenkaan. .--D Seuraavasta osasta tulee reilusti lyhyempi, en jaksa näin pitkiä osia... Myös kuvan laatu paranee ensi osassa. ,--) Ei sitten muuta, kommatkaa. .-) Minä ryhdyn lakkaamaan kynsiäni .-->
Kommentit