Hei vaan... Jälleen ehti vierähtää tovi osan teossa. .-D Alunperin tästä piti tulla pidempi, mutta jätin pari kohtausta pois. Olen tehnyt osia aika paljon Camp Rock kirjan lukujen mukaan, ja siksi ne ovat välillä olleet pidempiä, mutta mietin, jos sittenkin palaisin niihin lyhyempiin osiin takaisin. Saisin ehkä silloin nopeammin valmistettua näitä. .---D Välilä Camp Rockia kuvatessa on into ihan poissa, ja ärsyttää koko tarinan teko, mutta en aio lopettaa, kyllä tämä loppujen lopuksi on mukavaa. .-D Kommentoijat vähenevät mitä pidemmälle tarinassa edetään, eikö se mene yleensä toisin päin? .---D Mutta joo, nauttikaa osasta. .-)

Hunajainen kirjoitti:
Tähän mennessä paras osa! Bileet oli hienot. TOSIN, siellä oli Ulla ja Lilli, ja yhdellä pojalla oli "juhlavat" henkselihousut .-D
Entinen kamuni selosti kerran tämän valhe jutun, joten tiesin sen. Hän tosin sanoi, että Connie olisi laulaja Hong Kongissa?.-O
Mitchie, Mitchie, Mitchie, minkä sopan keititkään.. Onneksi porkkanaa näkyi tässä osassa vain vähän, mutta BP:eetä sitäkin enemmän .-P
Jatkoa odotan.

Vastaus: Kiva. .-) En viitsi luoda Camp Rockia varten kaikkia "lavastehenkilöitä" erikseen, joten tullaan näkemään paljon simejäni siellä. Osaa kuvatessani ajattelin, että seuraavaksi huomauttaisit punahaalarisesta ukkelista, mutta et tainnut häntä huomata. .-D Kamusi on selittänyt väärin, elokuvan ja kirjan mukaan juttu meni noin. Mitchie tosiaan toimi typerästi, saa nähdä, miten tulee käymään. Porkkana ei taida näkyä seuraavassakaan osassa, joten voit huokaista helpotuksesta. Tessistä et kuitenkaan pääse eroon. ,->

 
  
Tuuli kirjoitti:
Kiva osa, kuten aina. (: Nyt tapahtui jo vähän muutakin, kuin että Mitchie istuu paikallaan harmitellen perheensä "köyhyyttä". :DD
Joissain bilekuvissa kameran edessä hyppelehti kaikkia ihme pöpejä tanssimassa, mutta se oli tavallaan ihan hauskaakin. ;D Mutta joo, jatkoa vaan tulemaan, mä alan tässä piakkoin lähteä kohti koulun talviliikuntapäivää!

Vastaus: Hyvä, että tuli muutakin luettavaa. .-D Jankkaan varmaan aika usein samoja asioita. Laitoin bilekuvien ihmiset tahallani eteen hyppelehtimään, hauskaa, että oli hauskaa. .-D Teillä oli tuolloin talviliikuntapäivä, ja nyt vasta vastaan kommenttiisi. .-D Nolottaa hidas päivitystahtini!

  
GreenPixy kirjoitti:
Hyvä osa. Eikä, miks mä en ikinä keksi mitään muuta sanottavaa!... Olen joskus nähnyt tuon elokuvan ja muistan aika tarkkaan mitä tässä tapahtuu, mutta on silti kiva nähä miten sä olet -öh- simeistänyt (???) tän. Jatkoa odottelen!

Vastaus: Kiva, ei tarvitse pölistä, jos ei keksi. .-D Hihi, hauska keksintö toi "simeistänyt" .-DD Onhan se juu minullekin jännää, kun yritän matkia elokuvaa, ja joitakin kohtia saa aika mielenkiintoisesti kuvata. .--D
 
  

Honey kirjoitti:
hyvä osa, tosi hyvin toteutettu ;) kivaa varmaan oli vastata noihin joulun toivotuksiin :D muut huvitukset kannettiin erikseen :D repesin tolle enkä tiiä miks xD toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitsisi ihan näin kauaa odotella ;D
~innolla, Honey

Vastaus: Kiitos, ja onhan se. .-D Hauskaa, että osa repeilytti jonkin verran, eikä sitä nyt aina tarvitse mitään järkevää syytä ollakaan. .--D Sait tätäkin osaa odotella aika kauan. .-/
 
 

Anonyymi2 kirjoitti:
Ihan mahtava osa! Noi bileet oli kyl tosi kivasti kuvattu ja ihanaa että laitoit tohon linkin tolle biisille, toi tunnelmaa lukemiseen =)
Jatkoa odotellessa

Vastaus: Oi, kiitos kehuista! .--) Aion jatkossakin kaikissa musiikki-kohtauksissa laittaa biisit soimaan, se tosiaan tuo tunnelmaa. ,->
 
  
Suviiiiihh kirjoitti:
nice nice :3
tosi mukava tarina :D
voisin ruveta seuraamaankin (---':
JATKOA ODOTELLESSA....

Vastaus: Kiva kuulla! .-) Toivottavasti et ole kyllästynyt odottamaan jatkoa, sitä tulee nimittäin erittäin harvoin. .--D

 

Aamu valkeni, ja aurinko tunki sisälle rokkileiriläisten mökkeihin valaisten jokaisen huoneen pienen yksityiskohdankin. Kaunis kesäpäivä oli alkamassa kaikessa hiljaisuudessaan.

Rauhallisen tunnelman voi pilata vain yksi katala esine - herätyskello. Yllättäen ja odottamatta se pirahtaa soimaan jättäen mieleen vain sen viheliäisen piipityksen.

Mitchie avasi silmänsä laiskasti heräten todellisuuteen unimaailmoistaan. Hetken mielijohde kehotti häntä unohtamaan velvollisuutensa ja jatkamaan uniaan. Että saattoikin väsyttää! Eilen yö oli jatkunut uskomattoman pitkälle valveilla kukkuillessa ja uusiin ystäviin tutustuessa.

Mitchie paiskasi kätensä kellon päälle saaden pirinän hiljentymään, hetkessä hän muisti taas tarkasti tämän hetkisen olinpaikkansa. Mitchie siristeli silmiään ympärilleen, hänen onnekseen kukaan huoneilijoista ei ollut herännyt hänen lisäkseen.

Vaikka silmät eivät meinanneetkaan pysyä sekuntiakaan aukinaisina, Mitchie tiesi, ettei voisi jäädä sänkyyn lepäilemään ja pidätyttämään herätystään. Noustessaan istualteen sänky narahti kovaäänisesti, mikä sai Mitchien liikkumaan varovammin. Sänky oli selvästikin elänyt onnistuneimmat hetkensä ja kärsi vanhana ja raihnaisena.

Päästessään seisaalleen Mitchie kääntyi katsomaan vieressään nukkuvaa Tessiä, joka ei selvästikään ollut kuullut äänähdystäkään herätyskellosta. Mitchie huokaisi helpotuksesta, onneksi hän omisti uneliaat mökkitoverit!

Mitchie tallusteli sängyn laidalla sijaitsevan laukkunsa luokse. Mitchie oli pakannut sinne vaatteensa valmiiksi jo illalla, jotta huomaamaton lähtö mökistä olisi mahdollinen. Vaatteiden vaihto olisi lisännyt huomattavuus-riskiä lähdöstä keittiöhommiin, Tess ystävineen eivät saisi missään tapauksessa saada selville Mitchien pienistä rahaongelmista ja keittiötöistä, hehän nauraisivat! Lisäksi silloin paljastuisi, ettei Mitchien äiti olisikaan kuuluisa, kuten hän oli eilen väittänyt.

Nostettuaan laukkunsa olalleen Mitchie lähti kävelemään ripeästi ulko-ovea kohti. Epähuomiossaan hän kuitenkin kolautti jalkansa melko lujaa nukkuvan Ellan sänkyyn, totuttomuus paikkaan lisäsi kömpelyyttä.

Huonoksi onnekseen Mitchie huomasi Ellan pään nousevan vaivalloisesti pystyyn.
-Mitä ihm... Mitchie? Ella sopersi unisena.

Mitchie käveli Ellan luokse mietiskellen hätääntyneenä, mitä tälle oikein selittäisi. Tullessaan lähemmäksi Mitchie kuitenkin huomasi Ellan olevan todella uninen, tuskin silmätkään edes pysyivät auki. Samassa Mitchien päähän kehittyi melko sekava idea.

 

 

-Sinä näet unta. Olet oikea rokkiprinsessa, Mitchie selitti mitä kummallisemmalla äänellä.

-Hyvä on, Ella otti käskyn vastaan sulkien silmänsä ja painaen päänsä takaisin tyynylle.

-Minä rokkaan, hän vielä lisäsi näyttäen tyytyväiseltä tilanteeseensa. Hetkessä Ella oli taas unissaan.

Mitchie siirtyi kuistille vaihtaakseen nopeasti vaatteensa. Niin varhain oli tuskin ketään liikkeellä, joten Mitchie uskalsi pukeutua pelkäämättä tirkistelyä. Kun Mitchie oli täysin pukeissaan, hän pisti juoksuksi kohti keittiötä, jossa työt alkaisivat.---

Aika kului työn touhussa, ja viimein kaikki ruoka oli esillä. Mitchie kiitti onneaan, ettei hänen tarvinnut olla yksi aamiaispöydän kattajista, joku leiriläinenhän olisi voinut huomata asian ja laverrella eteenpäin. Valmiin työn katseleminen oli kuitenkin upea tunne, joskus jopa katettu aamiaispöytä voi tuntua taideteokselta.

Pian keittiöön alkoi virtaamaan nälkäisiä leiriläisiä, joiden puhe täytti koko ruokalan. Huomaamatta ja erittäin vaivihkaa Mitchie soluttautui yhdeksi ruokailijaksi muiden joukossa. Vasta silloin hän tajusi alkaa miettimään, mitä aamiaiseksi haluaisi syödäkään. Suuri pöytä notkui herkkuja.

-Täällä on tilaa, mi amore, Barron huikkasi eräälle ohikulkijalle.
-Hyi. Ajat hänet pois, Lola nuhteli.
-Kuten aina, Caitlyn naurahti.

Mitchie kuunteli Caitlynin ja hänen kavereidensa pöydästä kuuluvia keskusteluja, nähtävästi nämä toimivat tiiviinä kaveriporukkana ja takana on jo vuosien tuntemus ja edessä hienoja kokemuksia. Mitchie mietti, miten hienoa olisi kuulua samankaltaiseen joukkoon.

Mitchie etsi silmiinsä itselleen samasta pöydästä tyhjän paikan, ja huomaamattomasti hän lähti kävelemään sinne päin.
-Huomenta, Caitlyn toivotti.
-Hei, Mitchie tervehti myöskin istahtaessaan.
-Hei, Caitlyn vastasi kohteliaana.

-Miten menee? Mitchie kysäisi.
-Sitä siis köyhäillään, Caitlyn totesi välinpitämättömästi vastaamatta Mitchien antamaan kysymykseen.
-Mitä? Mitchie kummasteli, hän ei ymmärtänyt, mistä Caitlyn oikein puhui.

Samassa Mitchie huomasi Tessin, Peggyn ja Ellan kävelevän hänen ohitseen.
-Hei, Mitchie. Tänne, Tess komensi.

-Paras mennä. Kuningatar odottaa, Caitlyn kehotti.
Mitchie henkäisi harmistuneena, hän oli jo ehtinyt ihan unohtaa, etteivät Caitlyn ja Tess tulleet toimeen. Nyt Mitchie ei voisikaan viettää aikaa molempien kanssa toisen hermostumatta. Caitlyn oli oikeassa, olihan Tess suositumpi, eli hänen luokseen pitäisi mennä. Sitä Caitlyn taisi tarkoittaa köyhäilyllä.

Mitchie nousi rivakasti tuoliltaan ehtiäkseen Tessin porukan perään.

Yllättäen myös Caitlyn nousi tuoliltaan ylös.

-Onko musiikistasi mihinkään? Caitlyn kysäisi kiinnostuneena.

-En tiedä. Ehkä jollain tapaa, Mitchie sopersi. Hän ei mielellään kehunut itseään, mutta Tessin eiliset rohkaisevat sanat olivat saaneet Mitchieen itsevarmuutta, hänestä saattoi olla vaikka mihin!

Caitlyn vilkuili ympärilleen, minkä jälkeen hän asetti kätensä kuuloetäisyyden esteeksi.
-Pieni neuvo. Jos haluat olla ystävä Tessin kanssa, älä ole hyvä, Caitlyn totesi neutraalisti.

Mitchien pieni hymy muuttui hämmennykseksi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Mitä Caitlyn oikein tarkoitti? Hän oli käyttäytynyt erittäin oudosti heti aamusta alkaen. Ehkä Caitlyn oli vain kateellinen Mitchien uudelle ja suositulle ystäväpiirille, minkä vuoksi nytkin laukoo ilkeyksiään.

-Mitchie, Tess karjaisi kovaan ääneen uudelle ystävälleen, häntä ärsytti suunnattomasti Mitchien viettämä aika Caitlynin seurassa.
-Nähdään, Caitlyn vilkutteli yllättäen, aivan kuin hän olisi ihan halunnut Mitchien lähtevän luotaan.

Mitchie ei jäänyt enempää kyselemään, vaikkei tilanteesta mitään ymmärtänytkään. Mitchie heivasi ajatukset pois mielestään ja päätti keskittyä ilon pitoon Tessin, Ellan ja Peggyn kanssa. Mitchie vetäisi naamalleen jälleen perushymynsä kävellessään kohti ystävystensä pöytää.

Mitchie istahti tyhjälle paikalle. Hän ei ehtinyt hengähtääkään vielä, kun Tess jo kysyisi happamana:
-Mitä sinulle tapahtui aamulla?
Mitchie huokaisi, tänään kaikki tuntuivat kyselevän häneltä kaikkea. Mitchie yritti pyörittää jonkinlaista järkevää vastausta päässän.

-Olen aamuvirkku, Mitchie keksi nopeasti, keittiössä työskentely tulisi tosiaan tuomaan ongelmia myöhemmässäkin vaiheessa. Silti Mitchie ajatteli selviävänsä niistä, totuuden kertominen ei tulisi kuuloonkaan!

Hetkessä Mitchien silmiin osui pelastavaystävä: ruokalautanen
-Nam. Paahtoleipää! Mitchie hihkaisi napaten nopeasti yhden itselleen.

Hän tunki sen suuhunsa, jolloin saisi vältettyä mahdolliset lisäkysymykset: ruoka suussa ei saa puhua! Mitchie huokaisi syödessään, koko aamu oli tuntunut menevän pipariksi, mitähän seuraavaksi oli edessä? ---

Eräässä toisessa mökissä kuitenkin vallitsi vieläkin aamuinen hiljaisuus...

...kunnes joku saapuu rikkomaan rauhan. Ilkeä ja julma käsi kiskaisi peiton pois nukkujan päältä.

-Mitä? uninen Shane huokaisi, kuka kehtasi tulla häiritsemään hänen kauneusuniaan?

Shane kohotti katseensa nähdäkseen paremmin häiriköijän, joka osoittautui Brown-sedäksi. Shane huokaisi, mitä setä hänestä taas halusi? Aina silläkin miehellä oli joka asiaan puuttumista kyllästymiseen asti.

-Ulos ja ylös, supertähti, Brown karjaisi julistavalla ja innostuneella äänellä. Shanea moinen ei kuitenkaan houkutellut, pikemminkin yökötti. Poika huokaisi äänekkäästi painuen takaisin tyynyjen väliin, Shanea ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä asiaa Brownilla jälleen olisi.

-Älä pakota minua, Shane, Brown sanoi kuullessaan jälleen pojan kuorsauksen korvissaan.
-Mene pois, Shane ärähti. Kova ja huono patja haittasi nukkumista jo ihan riittävästi ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä...

Sillä välin musiikkiluokassa oli meno villeimmillään. Kaikki olivat menneet kokeilemaan hienoja soittimia tai tanssimaan ja laulamaan. Penkeillä istuvatkaan eivät jääneet kylmiksi, vaan taputtivat musiikin tahdissa käsiään yhteen.
Kaikki olivat niin eläytyneitä puuhiinsa, ettei kukaan huomannut Brownia, joka saapui luokkaan.

Brown oli soittavinaan kitaraa muiden mukana. Hän oli mielissään aktiivisista ja oma-aloitteisista oppilaista, joilla selvästi oli rytmi hallussa.

Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan, niin tälläkin kertaa, kun Brown käski väkeä hiljenemään.-Seis! Jos luokka näin rokkaa, niin ope pokkaa, Brown vitsaili.
Kaikkia nauratti Brownin vitsit, tämä oli niin hauska ja rento opettaja! Lopulta kaikki jättivät soittimet rauhaan, ja luokka hiljeni.

-Antaa kuulua, millaisia kykyjä täällä tänä vuonna on. Kuka haluaa laulaa ensin? Brown huudahti.

Monta innokasta kättä nousi sillä sekunnilla pystyyn. Jokainen halusi olla ensimmäinen esiintyjä ja näyttää taitonsa.-Herranen aika, Brown hämmästeli käsien paljoutta.
Mitchietä hermostutti hirvittävästi, hän ei ainakaan haluaisi ensimmäisenä laulaa kaikkien edessä. Niinpä hän yrittikin näyttää mahdollisimman huomaamattomalta, mikä tosin oli hankalaa, sillä hän istui juuri Brownin nenän alla. Mitchie toivoi, että opettaja katsoisi nokkaansa pidemmälle ja valitsisi jonkun takarivistä esiintymään.
Brown ei osannut millään päättää esiintyjää, joten hän tyytyi vanhaan kunnon arvonta -leikkiin-Entten, tentten, teelika-sinä, Brownin silmiin osui Mitchie.-Minäkö? Mitchie varmisti ujosti yrittäen vilkuilla taakseen, jospa Brown tarkoitti jota kuta muuta.
-Sormi määrää, Brown sanoi ilkikurisesti heilutellen etusormeaan.

-Minä laulan! Tess huudahti nostaen kätensä uudemman kerran pystyyn aktiivisuuden merkkinä. Mitchie huokaisi samaan aikaan helpottuneena mutta pettyneenä. Oli kuitenkin parempi, että Tess laulaisi, tuskin Mitchie yksin edes uskaltaisi!
Brown pysyi kuitenkin kovana ja jatkoi Mitchien suostuttelemista torjuen Tessin ehdotuksen:-Et. Sormi valitsi hänet.
-Tuota... Hyvä on, Mitchie kohautti olkapäitään. Peggy siirsi katseensa Tessiin, joka oli äskeisestä iloisuudestaan huolimatta tehnyt kasvoilleen erittäin ärjyn ilmeen. Silloin Peggy ymmärsi, ettei tästä voinut seurata mitään hyvää.
Mitchie käveli luokan eteen kädet ja jalat täristen - varmasti kaikki tajuaisivat, kuinka hermostunut hän oli!

-Antaa palaa, Brown ilmoitti, kun Mitchie oli seisoskellut paikoillaan jo tovin.

-Siis päätän sen, mä millainen... Mitchie lopulta aloitti laulun vedettyään syvään henkeen.

Samassa hänet kuitenkin keskeytettiin.-Laulat niin hiljaa, että en kuule. Ota vähän kovemmalla äänellä, Brown pyysi virnistellen.Mitchietä hävetti, luokastakin kuului pari tirskahdusta. Hetken hänen mielessään välähti kuvitelma, jossa Mitchie juoksisi pois luokasta kaikkien nauraessa, ei hän tähän pystyisi! Mitchie kuitenkin pudisti päätään. Joskus unelmien eteen täytyi kokea pelottaviakin asioita.
Mitchie aloitti laulunsa huomattavasti kovempaa kuin äsken - laulu kantautui varmasti pihallekin asti!-Siis päättää sen, mä millainenOon ja muiden tuomioista piittaa en
-Kun tiedän senMä pystyn kai mihin vaan
-Ja päätän sen, et tällainenTulevaisuus mua täynnä toivoo oottaa
-Mä olen kuka haluanja itse saan mä päättää sen
-Mä päätän sen, Mitchie lopetti laulunsa jättäen iloisen ja onnistuneen hymyn kasvoilleen, ei se ollutkaan niin kauheaa! Monet olivatkin innostuneet esityksestä, ja luokasta alkoi kuulumaan kaikenlaista positiivista kuisketta:-Hän on loistava!-Se oli hienoa!
-Tosi upeaa!
-Ei hassumpi. Ei ollenkaan hassumpi. Oliko se omasi? Brownkin liittyi ylistäjien joukkoon tiedustellen itselleen täysin vieraasta kappaleesta.

-On se minun, mutta... Mitchie selitteli, kunnes hänet keskeytettiin.

-Ei muttia. Se on hyvä. Läppää kättä, Brown huudahti kehuvasti. Mitchie ei voinut kuin hymyillä ja toimia, miten Brown oli käskenyt. Mitchie tunsi itsensä jo nyt voittajaksi, ehkä hänestä sittenkin tulisi jotain suurta ja upeaa!
Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä; Tess näytti entistäkin nyrpeämmältä. Häntä inhotti, kun joku aloittelija vei hänen paikkansa Brownin keskipisteenä olemisesta, ja tilanne saattaisi vielä pahentua, mitä jos Shanekin innostuisi tytöstä, joka ei edes Tessin mielestä pärjännyt hänelle itselleen! Jotain olisi tehtävä ja pian ennen loppukisaa.

 

Oliko kivaa lukea? .-) Seuraavaan osaan olen yhden kohtauksen kuvannut, taidankin seuraavaksi järjestellä ottamani kuvat ja ottaa seuraavaa osaa varten puheet ja vaatteet ylös. ,--) Kommentoikaa, jos jotain sanottavaa keksitte. ,->